maanantai 29. syyskuuta 2008

Äänirunoa Ylen Radio 1:ssä

Lainaan tässä Ylen Radio:n1 sivulta suoraan:

Ääniversumi

"Maanantaisin klo 23.00 - 24.00

Ääniversumin ohjelmia voidaan kutsua radiofoniseksi taiteeksi, akustisiksi teoksiksi tai ääni-ilmaisuksi.
(Yleinen)

"Ääniversumi venyttää korvia YLE Radio 1:ssä joka maanantai-ilta.

Tomomi Adachi hakee 29.9.08 ohjelmassa ääni-ilmaisun ulottuvuuksia ohjelmassa , joka on äänirunouden ja esittävän äänitaiteen kansainvälisesti tunnetuimpia persoonallisuuksia tällä hetkellä. Adachi esittää monipuolisia improvisaatioita omalla äänellään, manipuloituna ja ilman. Tyyli vaihtelee herkästä äännähtelystä rajuun, pidäkkeettömään menoon.






Kirsikankukkia ja materialismia.
29.9.2008 klo 23:00 Kesto 00:56:04
Tomomi Adachi on äänirunouden ja esittävän äänitaiteen kansainvälisesti tunnetuimpia persoonallisuuksia tällä hetkellä. Tyyli vaihtelee herkästä äännähtelystä rajuun, pidäkkeettömään menoon. Toisaalta hän kierrättää äänensä itse rakentamiensa äänenmuokkauslaitteiden läpi, jolloin lopputulos on avaruus ? tai scifi-ääntä. Toinen Adachin lajeista on elektroninen musiikki, tämäkin omatekoisilla sähkösoittimilla. Adachin mielestä hyvässä taiteessa on mukana huumoria. Ohjelmassa kuullaan eri puolia hänen ohjelmistostaan. Adachi kävi Ääniversumin studiossa lyhyellä Suomen vierailullaan."
» Kuuntele


http://www.yle.fi/radiosoitin/index.php?category=85&clip=62026

"Akustista ja vuosisadan vaihteen musiikkia.
15.9.2008 klo 23:10 Kesto 00:43:58
Ääniruno-ohjelma, jossa Leevi Lehto esittää Eino Leinon, Otto Mannisen, Charles Bernsteinin, Lars Mikael Raattamaan, John Keatsin ja omia runojaan.
» Kuuntele

Kehräyksiä
- Sävellettyjä rakkausrunoja

: Ääniversumi
Lähetetty 23.6.2008. Nyt netissä.

Kehräyksiä kuultiin ja nähtiin alunperin helmikuussa Galleria Forum Boxissa Helsingissä, ja Ääniversumissa kuullaan nyt radiolle nauhoitettu versio. Teoksen esittää yhtye Vekset eli Jarmo Julkunen, Mikko Perkola ja Yrjänä Sauros. Aluksi tuottaja Mikko Ahonen jututtaa Yrjänä Saurosta."

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Saima Harmajan runoja ym.

M i e t e l m ä

Niin usein uni pettää
ja usko unihin.
Niin usein pettää voimat
ja usko voimihin.

Niin usein pettää lempi,
niin usein innostus.
Ei koskaan petä kaiho,
ei sammu kaipaus.

10.11.1927



Kieloniityllä

Uupuneena itkemään
silmäni kun suljin,
kieloniityn hämärään
heti silloin kuljin.
Viileässä keväässään
huojui lehvät päällä pään.
Kielohaassa kuljin.

Vihreästä hymyillen
valkokellot hohti
ujosilmin kutsuen
kumartumaan kohti.
Ujosilmin hymyillen
painoi päänsä jokainen
lehteänsä kohti.

Säde kaikkein suloisin
vain voi päästä sinne,
kieloniityn varjoihin,
lehden alle, minne
kätki kukka kuultavin
tuoksun, josta kuitenkin
hymyy koko rinne.

5.12.1935


O n n i

Ei ihmistä ketään missään.
Vain lempeiden, valkeiden pilvien peittämä taivas
ja järven peilistä välkkyen rannan pehmeänvihreät puut.

Ei ihmistä ketään missään.
Olen yksin, ah, vihdoinkin yksin ma olla saan.
Olen sulanut luontoon takaisin —
Olen kielonkukka, mi puhtain valkehin kasvoin
suvenihanan teränsä nostaa aurinkoon.
Olen lempeä laine, mi joskus kivihin vienona vierii,
olen käki, mi kaukaa metsien takaa nauttien kukkuu,
olen lehti, mi tuulen sylissä keinuu haaveillen —

Ei ihmistä ketään missään.
Ei yksikään terävä katse viillä mun sieluain täällä,
ei yksikään hymyily kylmä saa mua palelemaan.
Vain valkeiden pilvien takaa hohtava himmeä päivä,
suvituulen henkäys lämmin kaulallain —
Olen löytänyt onnen. Niin hyvä, niin hyvä mun on —.

Kesäk. 1928


Syli täynnä syreenejä
seisoin yössä vaaleassa.
Kesäkuu —
Uneksien hohti taivas.
Takaa nuoren koivulehdon
käki kukahti.

18.6.1929
"En minä kirjoittanut tuota. Se valahti kynästäni..."





Ensimmäinen kevätpäivä

Ensimmäinen kevätpäivä jää
vielä väreilemään yllä pihan.
Pieni talvilintu livertää
uusin äänin, uupumatta ihan.

Hopealta kuori oksien
hohtaa hämyn tihetessä hiukan.
Keveä on ilma hiljainen.
Kaikki aarteet elämäni niukan,

kaikki armo, minkä ikänään
sydän omisti, lie läsnä tässä:
valossa, mi kätkee hymyään,
sädehuntuisessa hämärässä.

30.3.1937
Viimeinen päiväkirjamerkintä



Ukkoskesänä

Pois ajoi ukkonen, ja auringossa
taas kultaisina pellot leviää,
kun synkin värein vielä aallokossa
tiet myrskyn ajelemat hyrskyää.
Yömustan varjon alle metsä jää,
mut hehkuvana alla tumman havun
nään apiloiden purppuraisen savun
ja mataroiden valkohämärää.
Käy lämmin tuuli jälleen puutarhassa,
sen lehvät välkkyy sateen hopeassa,
ja sinisilmin ruoho kimmeltää.
Oi kukkaissineä! On loppu tässä!
Maan ruusun hymyilyssä heleässä
on ihmisetsinnän ja harhan pää —
Niin kipu vanha palaa liikahtaen.
Sen tiesin, tiesin! Miksi kuitenkin
ma yhä pääsyä ja tietä haen
ma, kahlehdittu langoin viiltävin?

Vaan itkun läpi vielä kirkkaampana
nään: yli viljan kultahämyisen
niin sinenherkin varjoin, loistavana
käy joutsensiipi pilvi lumoten.
Sen ehkä nähdä voi vain kyynelissään.
Näin ehkei sadehelmet kimaltais,
näin syvin värein välkkyis niitty missään,
jos tuskan siivet ei mua varjoais.
Ma tiesin, tiesin: säteet varjon tuovat,
ja helein säde varjon synkimmän.
Mut ehkä sydämessä pimeän
syvimmät varjot itse valon luovat.
Maan suven huuman, pilven jumalaisen
ja ruusuhymyn hehkun ylimaisen
niin ehkä heltymätön kipu tää
omasta julmuudestaan synnyttää.

27.-29.7.1933-35



Hymy

Kun täyttyi tuskamme mitta,
kun säikkyen kohtaloas
sain kuulla lohdutuksitta
sanat julmat huuliltas,

kun viime kerran itkin,
kädet kietoen kaulaasi,
sinä kalpenit, vapisitkin
ja virkoit: hyvästi,

niin tuoksuva, tumma ruusu
näki eromme hirmuisen.
Hymyn hienon se hymysi, ruusu,
jota ymmärtänyt en.

11.1.1934



Tapaaminen

Usein tunnen unen syvetessä
niinkuin luokses tajuaisin tien.
Herään rauhan aalto sydämessä,
kirkas, jonka päivän kipuun vien.
Kuvat kalleimmat voi vielä piillä
tajunnassa, jota huuhdon niillä.

Taikka yöllä värähtäen herään,
tietäen: nyt mua katselet.
Kaiken voiman povestani kerään
nähdäkseni silmäs suloiset.
Uni palaa, vaan sen syvyyksissä
kuulen äänes voiton kyynelissä.

Tuskan tulisen tuo kuolon kalpa
silpoessaan kaikki siteet maan.
Sentään erottamaan liian halpa
on se sydämiä toisistaan.
Yli Yön ja Tajuttoman nielun
kirkas kuuluu kutsu armaan sielun.

30.1.1937


He olivat sisaruksia, Martta ja Maria

He olivat sisaruksia, Martta ja Maria. He olivat kasvaneet yhdessä rakastaen toisiaan ja joskus hiljaa ihmetelleet toistensa ajatuksia. Martta oli ollut terve, iloinen lapsi. Hänen sydämensä oli ollut avoin ja lämmin. Hän oli aina huomannut auttaa äitiä vesiruukun kantamisessa, usein hän oli korjannut sisarensa repeytyneet vaatteet. Sillä Maria kulki aina omiin unelmiinsa vaipuneena, hän tuskin tajusi toisten ihmisten läsnäoloa. Toverit nauroivat hänelle takanapäin, mutta kun hän palasi yksinäisiltä vaelluksiltaan arkana, hiljaisena, suurissa lapsensilmissä pohjaton tummuus, he vaikenivat hämillään.

Naapurivaimot säälittelivät hänen äitiään, ja tämä suri salaa outoa lastaan, mutta ei hennonut häntä useinkaan nuhdella. Sillä Marian oli vaikea kuulla pahaa sanaa, hän värähti kuin kivusta eikä voinut koskaan puolustautua. Hän oli suojaton ihmisiä vastaan, hän eli omaa ihmeellistä elämäänsä tuntien luonnon vaihtelut syvästi ja tiedottomasti kuin puu; aamun heleys, keskipäivän uupunut helle, yön värähtelevä pimeys kuuluivat hänelle. Ja niin hänestä tuli pelokas uneksija, silloin kuin Martta jo oli kaunis, äidillinen nainen.

Mutta kummankin elämä pysähtyi hetkeksi suuren ihmeen edessä. Martta oli sen ensiksi kuullut ja ihmetellen kertonut sisarelleen: oli ilmestynyt mies, Natsarealainen, joka sanoi olevansa Messias. Hän oli parantanut sairaita ja auttanut onnettomia; hän oli luvannut ravita ne, jotka janosivat ja olivat hengessä köyhät. Sisarukset menivät häntä kuulemaan, ja kun he näkivät hänet, he ymmärsivät, että hän oli Jumalan poika. Maria heittäytyi hänen eteensä ja rukoili häntä, ja Messias siunasi hänet ihmeellisellä äänellään, jota mikään tuska ei voinut kestää.

Ja nyt hän oli tullut heidän kotiinsa, hän, Vapahtaja. He olivat odottaneet häntä ikävöiden, he olivat laskeneet, mitä tietä hänen pitäisi kulkea, ja kärsineet hänen kanssaan päivän kuumuudesta. He olivat rientäneet häntä vastaan, Maria oli pessyt hänen jalkansa, ja Martta oli kiiruhtanut valmistamaan virvoittavaa juomaa. Ja nyt hän istui illan viileydessä majan ulkopuolella, ja Maria istui hänen jalkainsa juuressa ja imi sydämeensä hänen hiljaiset sanansa.

Niin Martta pysähtyi heidän eteensä. Hän oli järjestänyt ja huolehtinut, hän oli jouduttanut ateriaa, sillä heidän vieraansa oli kulkenut pitkän matkan ja oli uupunut. Ja Martta pyysi nuhdellen Mariaa avukseen.

Maria säpsähti, sillä hän oli juuri nähnyt taivaat avoinna ja sisaren sanat haavoittivat häntä. Jeesus näki sen ja sanoi suojellen Martalle: "Sisaresi on valinnut hyvän osan, älä ota sitä häneltä pois!"

Niin Martta heltyi ja vaikeni. Ja kun illan varjot tihenivät seudun yli, he viipyivät yhä majan edessä. Martta oli kiertänyt käsivartensa sisarensa hartioille, ja Marian kasvoilla oli hiljainen kirkkaus.

Kaukaa vuorilta levisi yön pimeä siipi.

Kouluaine v. 1930


Saima Harmajasta



Varmaan Saima Harmaja on ollut monen minun ikäiseni ja minua vanhemman naisihmisen tyttöiän tärkeimpiä runoilijatuttavuuksia. Luin hänen päiväkirjojaan joskus oppikoulun neljännellä tai viidennellä luokalla, jolloin äidinkielenopettajanani Lempäälän-Vesilahden yhteiskoulussa oli rouva Karanko. Sekä Saima Harmaja että äidinkielenopettajani saivat minut innostumaan runoudesta.
Tuon ajan runojani julkaistiin Helsingin Sanomien nuorten osastossa. Käytin mm. nimimerkkiä Marjo-Hellevi. Pitäisi joskus mennä Yliopiston kirjastoon kaivelemaan Hesarin arkistoja. En enää itsekään muista, miten paljon noita silloisia lapsellisia runojani julkaistiin. Palkkio oli jotain kolme markkaa runolta.

SAIMA HARMAJA (8.5.1913 Helsinki - 21.4.1937 Helsinki)
Saima Rauha Maria Harmaja syntyi Helsingissä toukokuun 8. päivä 1913 ja kuoli huhtikuun 21. päivä 1937,vain pari viikkoa ennen 24. syntymäpäiväänsä.

Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle kortteliin U6-27-16.
Lohjan Jalassaaressa sijaitsi perheen kesähuvila "Heimo", joka oli nuoren runoilijan mielipaikka.

  • Valokuvia perhealbumista


  • Runokokoelmat
    • Huhtikuu. Runoja, 1932
    • Sateen jälkeen. Runoja, 1935
    • Hunnutettu. Runoja, 1936
    • Kaukainen maa. Runoja, 1937
    Muut runojulkaisut sekä päiväkirjat
    • Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa, 1938
    • Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja, 1939
    • Päiväkirjan lehtiä vv. 1933–37, 1942
    • Valikoima runoja, 1958
    • Varhainen kevät, lisälehtiä Saima Harmajan päiväkirjoista. Toim Kirsti Toppari,1977
    • Palava elämä. Päiväkirjaa, kirjeitä. Toim Kirsti Toppari, 1985
    • Aamusateen maa, valikoima kokoelmista Huhtikuu, Sateen jälkeen, Hunnutettu, Kaukainen maa, Jälkisatoa. Toim. Aino-Kaarina Mäkisalo, 1988
    • Sydämeni soi. Valikoima runoja ja päiväkirjaotteita, 1988
    • Läheisyys, 1994
    Saima Harmajasta kertovia teoksia
    • Saima Harmaja: legenda jo eläessään. Kaarina Helakisa, 1978
    • Saima Harmaja - runoilijoista runoilijoin. Toim. Päivi Istala, WSOY 2007
    • Aleksis Kivestä Saima Harmajaan, WSOY

    Saima Harmaja -seura perustettiin Helsinkiin vuonna 2003; jäsenmäärä noin 200.

  • Saima Harmaja -seura
  • Runoja:

    Taottu sydän

    Tuskan ahjossa kerran suli
    sydämeni kova ja hiljainen.
    Sitä liekit söi, sen puhdisti tuli,
    ja itse kuolema takoi sen.

    Niin, elämä: aseellas raskaimmalla
    lyö, iske! Enää en murtua voi.
    Minun sydämeni helisee moukarin alla,
    mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.

    Saima Harmaja

    ***

    Rannalla

    Ihanat vaaleat pilvet

    liukuvat taivaalla.

    Hiljaa ja lumoavasti

    laulaa ulappa.

    Aaltojen hyväilyistä

    hiekka on väsynyt.

    Tulisit aivan hiljaa,

    tulisit juuri nyt -

    Huhtikuu, 1932

    ***

    Odotuksen jälkeen

    Lie unta, että vielä äsken itkin

    ja suvi suonissani juossut ei.

    Hän tullut on, ken viikoin tuskan-pitkin

    pois sydänkesän kaiken loiston vei.

    Taas puhkee ruusut väreihinsä kuumiin,

    kuin sylistäni puhjenneet ne ois,

    vyö hieno, tulinen kun kiertyy uumiin:

    sun kätes, jota torjuta ei pois!

    Kaukainen maa, 1937


    Lisää runotyttö Saimasta:

  • yle.fi




  • in english



  • kansallisbiografia
  • perjantai 19. syyskuuta 2008

    Eeva-Liisa Mannerin runoista katkelmia


    Eeva-Liisa Manner (1921-1995)
    (Katkelma runosta Sade avaa korvat, osastossa Leikkejä yksinäisille, kokoelmasta Tämä matka, Runoja 1956. Runo on julkaistu mm. teoksessa Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot, 1999 s.141)

    Tie on jäässä, mutta puiden oksilla on
    valoa,
    joka lohkeaa, kilahtaen kuin jää,
    pienet peilit taittavat äänen tuhannesti,
    ja lintujen sirottamat laulut puhkeavat
    paljailla oksilla;
    jos nyt on ilta, soisin sen kestävän aina.

    Eeva-Liisa Manner
    (Katkelma runosta Kevään herääminen, kokoelmasta Tämä matka, Runoja 1956. Runo on julkaistu mm. teoksessa Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot, 1999 s.189)

    Vuodenaikojen lähtö ja paluu,
    lintujen laulu, äänien häipyminen,
    aamu ja ilta, kevät ja syksy
    alati hämmästyttävät minua.

    Eeva-Liisa Manner
    (Katkelma runosta Kirkkaat aamut kohtaavat, kokoelmasta Niin vaihtuivat vuoden ajat, Runoja 1964. Runo on julkaistu mm. teoksessa Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot, 1999 s.252)

    Jos suru savuaisi,
    maa peittyisi savuun.
    Ja silti tämänkin surun alla
    on tuli,
    sydämeni palaa, eikä kulu.

    Eeva-Liisa Manner
    (Runo sarjasta Empiirisen minän kokemuksia, kokoelmasta Niin vaihtuivat vuoden ajat, Runoja 1964. Runo on julkaistu mm. teoksessa Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot 1999 s.265)

    Jos tämä rakkaus, joka on hienojakoisinta
    ja tutkimattominta kaikista aineista, nousisi ja leviäisi,
    se peittäisi valtakunnan kuin tuhka.

    Eeva-Liisa Manner
    (Osa tekstistä Primum mobile, kokoelmasta Kirjoitettu kivi, Runoja 1966. Teksti on julkaistu mm. teoksessa Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot, 1999 s.293)

    Emme ole tyytyväisiä. Emme siis myöskään kuolleita. Ja elämän luonteeseen kuuluu luoda unistaan kulttuuria.

    torstai 18. syyskuuta 2008

    Omia ajatuksiani muutamista runoilijoista

    18.9.08
    Minulle Pentti Saarikoski on ollut monella tavalla innoitusta antava runoilija. En kylläkään pitänyt koko hänen runotuotannostaan. Mutta hänen kauniit, muut kuin ns. kakkarunonsa olivat minusta hyviä. Saarikoskesta kirjoitettiin paljon siihen aikaan, kun itse olin vielä koululainen.

    Mutta se, että yleensä koskaan aloin kirjoittaa runoja, johtui keskikouluaikaisesta opettajastani, äidinkielenopettaja Karangosta, joka oli neljännellä ja viidennellä luokalla opettajani Lempäälän-Vesilahden yhteiskoulussa. Hän oli jotenkin ihastuttava vanha rouva, rehtorin vaimo ja Kari ja Jorma Karangon äiti. Tuohon aikaan luin Saima Harmajan päiväkirjan ja aloin sitten itsekin kirjoittaa runoja. Jotekin Harmajan luontorunot puhuttelivat minua, huomasin osaavani itsekin kirjoittaa luontorunoja. Tuolloin keskikoulun viimeisinä vuosina aloin kirjoittaa Helsingin Sanomien Nuorten palstalle. Monia runojani julkaistiin silloin. Kirjoitin myös Nasta-nimiseen lehteen.

    Muita kirjoittamisseeni vaikuttaneita runoilijoita ovat olleet varhaisempina vuosinani Saima Harmajan, Eeva-Liisa Mannerin ja Pentti Saarikosken lisäksi Paavo Haavikko ja Tulenkantajat ym. Myös italialainen Quasimodo.


    Yksi tärkeimmistä minuun vaikuttaneista runoilijoista on kuitenkin Eeva-Liisa Manner.

    Maailma on minun aistieni runoelma

    "Torit, kiitävät autot, puut, pölyinen vihreä
    saavat sävynsä minulta:
    maailma on minun aistieni runoelma
    ja lakkaa kun minä kuolen.
    Tämä läheisyys, pitkä hetki, ihon pehmeä
    tunnelma ovat vain minussa, minulle; mielle vain
    tai kehä minun aistieni haaveen ympärillä.
    Kun lainaan sinulta objektiivisen silmän
    näen (kuin käännetyn kiikarin läpi)
    miten kuljet kirkkaita katuja pitkin
    kaksin, markiisien valossa,
    olet kaukana, yhä kauempana, yhä
    olet, mutta häipyvän pieni."
    Eeva-Liisa Manner

    Eeva-Liisa Manner,
    salanimi Anna Sember (5.12.1921 Helsinki - 7.7.1995 Tampere, haudattu Kalevankankaan hautausmaalle)

    Eeva-Liisa Manner -tietokanta

    Mannerin runotuotantoon kuuluu 11 alkuperäiskokoelmaa, joiden lisäksi hän kirjoitti näytelmiä, kuunnelmia ja proosaa sekä toimi kriitikkona ja esseistinä.

    Kirjailijan saamat palkinnot

    Valtion kirjallisuuspalkinto 1952, 1957, 1960, 1961, 1967
    Valtion näytelmäkirjailijapalkinto 1968
    Kääntäjäpalkinto 1975 (yhdessä Kirsi Kunnaksen kanssa)
    SKS:n palkinto 1957, 1960
    Aleksis Kiven palkinto 1961
    Mikael Agricola-palkinto 1962
    Tampereen kaupungin palkinto 1956, 1959, 1960, 1965, 1968, 1971, 1976
    Hämeen läänin taidepalkinto 1972
    Suomen kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 1976

    Tuotantoa

    Kustannusosakeyhtiö Tammin julkaisema Eeva-Liisa Manner -tuotanto

    Eeva-Liisa Manner Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot. Toim. Tuula Hökka. Tammi 2008. 599 s.


    Mustaa ja punaista. Runoja. (Turku) /1944/. Aura.
    Kuin tuuli tai pilvi. Runoja. Porvoo 1949. WSOY.
    Tyttö taivaan laiturilla. Pienoisromaani. Porvoo 1951. WSOY.
    Tämä matka. Runoja. Helsinki 1956. Tammi. 5. painos. Helsinki 1963. /Tekijän korjailema laitos/
    Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia, Helsinki 1957. Tammi. Proosaa.
    Eros ja Psykhe,Runodraama. Helsinki 1959. Tammi.
    Ruots. Eros och Psyke. Övers. av Karin Mandelstam. 1960. Radiokuunnelma.
    Orfiset laulut. Helsinki 1960. Tammi. Runoja.
    Oliko murhaaja enkeli? Anna September. Helsinki 1963. Tammi. Salapoliisiromaaniparodia.
    Niin vaihtuivat vuoden ajat. Runoja. Helsinki 1964. Tammi.
    Uuden vuoden yö. 1964-65. Komedia. Helsinki 1965. Tammi.
    Kirjoitettu kivi. Runoja. Helsinki 1966. Tammi.
    Toukokuun lumi. 1966-67. 3-näytöksinen näytelmä. Helsinki 1967. Tammi.
    Fahrenheit 121. Runoja. Helsinki 1968. Tammi.
    Jos suru savuaisi Elokuun runot ja muitakin. Helsinki 1968. Tammi.
    Poltettu oranssi, Balladi sanan ja veren ansoista. Helsinki 1968. Tammi. Näytelmä.
    Varjoon jäänyt unien lähde. Sokeain kuunnelmakilpailun voittanut kuunnelma. 1969. Ruots. Drömmarnas källa sjunken i skugga. Övers. av Karin Mandelstam. 1969.Radiokuunnelma.
    Vuorilla sataa aina. 1970. Ruots. Det regnar alltid i bergen. Övers. av Karin Mandelstam 1971.Radiokuunnelma.
    Paetkaa purret kevein purjein. Teema ja muunnelmia. Helsinki 1971. Tammi. Runoja.
    Sonaatti (preparoidulle pianolle). Prologi ja 2 pienoisnäytelmää. 1971.
    Varokaa, voittajat. Rajatilanteita, eli kuusikymmentä aspektia erään mestitsiperheen murhenäytelmään. Helsinki 1972. Tammi.
    Varokaa voittajat. Sattumasta, välttämättömyydestä ja väkivaltaisesta kuolemasta.
    Tekijän uudistama laitos. Helsinki 1976. Tammi. Ruots. Mainakes hundar. Gränslagen eller sextio aspekter på en mestizfamiljs tragedi. Övers. Th. Warburton. Borgå 1974. Schildt.
    Kamala kissa. Pilakokoelma. Vanhoille lapsille laatinut. Helsinki 1976. Tammi. Runoja.
    Kuolleet vedet. Sarjoja yleisista ja yksityisistä mytologioista. Helsinki 1977. Tammi. Runoja.
    Runoja 1956-1977. Helsinki 1980. Tammi. Valitut runot.
    Kauhukakara ja Superkissa. Kissaleikki.. Prologi ja kaksi näytöstä. Tampere 1982. Kirjayhtymä. Näytelmä.
    Kamala kissa ja Katinperän lorut. Helsinki 1985. Tammi.
    Santakujan Othello. Lisälehtiä keskeneräiseen murhenäytelmään - Georg Büchnerin Woyzeckiin. Georg Büchner. Woyzeck. Suomentanut Eeva-Liisa Manner. Helsinki 1987. Tammi.
    Hevonen minun veljeni. Hevosrunot 1956-1976. Helsinki 1988. Tammi.
    Ikäviä kirjailijoita. Helsinki 1994. TAI-teos. Esseitä.

    Mustaa ja punaista
    Runoja. (Turku) /1944/. Aura.

    Kuin tuuli tai pilvi
    Runoja. Porvoo 1949. WSOY.

    Tyttö taivaan laiturilla
    Pienoisromaani. Porvoo 1951. WSOY.

    Tämä matka
    Runoja. Helsinki 1956. Tammi. 5. painos. Helsinki 1963. /Tekijän korjailema laitos/

    Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia
    Helsinki 1957. Tammi. Proosaa.

    Eros ja Psykhe
    Runodraama. Helsinki 1959. Tammi. Ruots. Eros och Psyke. Övers. av Karin Mandelstam. 1960. Radiokuunnelma.

    Orfiset laulut
    Helsinki 1960. Tammi. Runoja.

    Oliko murhaaja enkeli?
    Anna September. Helsinki 1963. Tammi. Salapoliisiromaaniparodia.

    Niin vaihtuivat vuoden ajat
    Runoja. Helsinki 1964. Tammi.

    Uuden vuoden yö
    1964-65. Komedia. Helsinki 1965. Tammi.

    Kirjoitettu kivi
    Runoja. Helsinki 1966. Tammi.

    Toukokuun lumi
    1966-67. 3-näytöksinen näytelmä. Helsinki 1967. Tammi.

    Fahrenheit 121
    Runoja. Helsinki 1968. Tammi.

    Jos suru savuaisi
    Elokuun runot ja muitakin. Helsinki 1968. Tammi.

    Poltettu oranssi
    Balladi sanan ja veren ansoista. Helsinki 1968. Tammi. Näytelmä.

    Varjoon jäänyt unien lähde
    Sokeain kuunnelmakilpailun voittanut kuunnelma. 1969. Ruots. Drömmarnas källa sjunken i skugga. Övers. av Karin Mandelstam. 1969. Radiokuunnelma.

    Vuorilla sataa aina
    1970. Ruots. Det regnar alltid i bergen. Övers. av Karin Mandelstam 1971. Radiokuunnelma.

    Paetkaa purret kevein purjein
    Teema ja muunnelmia. Helsinki 1971. Tammi. Runoja.

    Sonaatti (preparoidulle pianolle)
    Prologi ja 2 pienoisnäytelmää. 1971.

    Varokaa, voittajat. Rajatilanteita, eli kuusikymmentä aspektia erään mestitsiperheen murhenäytelmään
    Helsinki 1972. Tammi.

    Varokaa voittajat. Sattumasta, välttämättömyydestä ja väkivaltaisesta kuolemasta.
    Tekijän uudistama laitos. Helsinki 1976. Tammi. Ruots. Mainakes hundar. Gränslagen eller sextio aspekter på en mestizfamiljs tragedi. Övers. Th. Warburton. Borgå 1974. Schildt.

    Kamala kissa
    Pilakokoelma. Vanhoille lapsille laatinut. Helsinki 1976. Tammi. Runoja.

    Kuolleet vedet
    Sarjoja yleisista ja yksityisistä mytologioista. Helsinki 1977. Tammi. Runoja.

    Runoja 1956-1977
    Helsinki 1980. Tammi. Valitut runot.

    Kauhukakara ja Superkissa. Kissaleikki.
    Prologi ja kaksi näytöstä. Tampere 1982. Kirjayhtymä. Näytelmä.

    Kamala kissa ja Katinperän lorut
    Helsinki 1985. Tammi.

    Santakujan Othello
    Lisälehtiä keskeneräiseen murhenäytelmään - Georg Büchnerin Woyzeckiin. Georg Büchner. Woyzeck. Suomentanut Eeva-Liisa Manner. Helsinki 1987. Tammi.

    Hevonen minun veljeni
    Hevosrunot 1956-1976. Helsinki 1988. Tammi.

    Ikäviä kirjailijoita
    Helsinki 1994. TAI-teos. Esseitä.

    Selected Poems
    Guildford 1997. Making Waves.

    Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot.
    Helsinki 1999. Tammi.

    Kävelymusiikkia. Proosateokset
    Helsinki 2003. Tammi.
    Kirjoittamisen aika : Eeva-Liisa Mannerin kirjeitä 1963-1969 / toimittanut ja selityksin varustanut Tuula Hökkä
    2006. Tammi. Kirjeitä.


    Suomennoksia

    Shakespearea, Hesseä ja Kafkaa.
    Mikael Agricola -palkinto 1964 Oscar Parlandin romaanista Härän vuodet (Tjurens år).

    Muuta

    Eeva-Liisa Manner -runopalkinto on Suomen Kirjailijaliiton jakama tunnustus ansioituneille runoilijoille (1997 alkaen)
    Helena Sinervo voitti Finlandia-palkinnon 2004 romaanillaan Runoilijan talossa, joka pyrkii kuvaamaan Eeva-Liisa Mannerin elämää.
    Tuula Hökkä (toim.): Kirjoittamisen aika. Eeva-Liisa Mannerin kirjeitä 1963-1969, Tammi 2006
    Eeva-Liisa Manner -seura perustettiin vuonna 2005. Sen puheenjohtaja on Marja-Leena Tuurna.
    Kuvanveistäjä Mauno Kiviojan tekemä Mannerin pronssinen muistolaatta on Tampereella Ojakatu 1:ssä. Manner asui ko. osoiteessa vuodesta 1963 lähtien.
    Eeva-Liisa Mannerin haastattelu, Ylen elävä arkisto 23.03.1968 | kesto: 6.00
    Haastattelu 14.05.1985 | kesto: 4.53
    Jarkko Tontin esitelmä Eeva-Liisa Manner -juhlaseminaarissa 5.12.2006: Kuolemasta ja syntymästä eli Mannermaista filosofiaa Ks. myös: Mistä meille metsä, niitty, lähde. Kirjoituksia Eeva-Liisa Mannerista. Toim. Tuula Hökkä & Jarkko Tontti. ntamo 2008.

    tiistai 16. syyskuuta 2008

    Pentti Saarikoski





    Otavan ilmoittamia
  • Henkilötietoja

  • Pentti Ilmari Saarikoski syntyi 2.9.1937 Impilahdella ja kuoli 24.8.1983 Joensuussa.

    Tässä linkissä ovat seuraavat
  • Pentti Saarikosken runot:
  • 1. Aineksia elegiaan(1958)
    2. Portugalin kuu(1961)
    3. Kuljen missä kuljen (osa) 1965
    4. Hämärän tanssit (otteita)1983

    Työnsin lapsenrattaita, ratkoin ongelmaa jota Claude Simon
    sanoo
    kirjailijan ainoaksi ammatilliseksi
    ongelmaksi, miten kirjoittaa,
    kahvi kiehuu, lapsi huutaa seinän takana,
    jatkan,
    hyvin vähän esineitä,
    tai hyvin paljon.

    Katkelma runosta ”kuljen missä kuljen”
    (Pentti Saarikoski 1965)


    Tämän kaiken hän kirjoitti:
    Runoja, 1958, runoja, Otava
    Toisia runoja, 1958, runoja, Otava
    Runot ja Hipponaksin runot, 1959, runoja, Otava
    Nenän pakinoita, 1960, Otava
    Maailmasta, 1961, runoja, Otava
    Mitä tapahtuu todella?, 1962, runoja, Otava
    Ovat muistojemme lehdet kuolleet,1964, romaani, Otava
    Runoja 1958 -1962, 1964, kootut runot, Otava
    Kuljen missä kuljen, 1965, runoja, Otava
    Punaiset liput, 1966, pamfletti, Weilin + Göös
    Laulu laululta pois, 1966, runoja, Otava
    Ääneen, 1966, runoja, Piccolo
    Aika Prahassa, 1967, proosaa, Otava
    En soisi sen päättyvän, 1968, runoja, Otava
    Kirje vaimolleni, 1968, proosaa, Otava
    Katselen Stalinin pään yli ulos, 1969, runoja, Otava
    Onnenaika, 1971, runoja, Otava
    Alue, 1973, runoja, Otava
    Eino Leino, legenda jo eläessään, 1974, henkilökuva, WSOY
    Valitut runot, 1974, Otava
    Ja meille jäi kiireetön ilta / Kvällen gör sig ingen brådska, 1975,
    runoja yhdessä Mia Bernerin kanssa, Otava
    Ihmisen ääni, tunnustuskirja, 1976, WSOY
    Tanssilattia vuorella, 1977, runoelma, Otava
    Tähänastiset runot, 1978, kootut runot, Otava
    Tanssiinkutsu, 1980, runoja, Otava
    Asiaa tai ei, 1980, proosaa, Otava
    Euroopan reuna, 1982, proosaa, Otava
    Hämärän tanssit, 1983, runoja, Otava
    Nuoruuden päiväkirjat, 1984, (toim. Pekka Tarkka), Otava
    Köyhyyden filosofia, 1986, kuunnelmia, Otava
    Nuoruuden runot, kreikkalainen kausi 1958–1959, toim. Pekka
    Tarkka, 1994, Otava
    Tiarnia-sarja ja muut Ruotsin kauden runot, 1996
    Ääneen, samoissa kansissa nuoruuden runoista koostettu
    cd-runoäänite ja kirja, lausujana Martti
    Mäkelä, 1997
    Prahan päiväkirjat, 1998, otava
    Juomarin päiväkirja, 1999, Otava
    Toipilaan päiväkirjat, 2001, Otava

    Runot 61–66 (Sisältää läpimurtoteokset)
    Toimittaneet H. K. Riikonen ja Janna Kantola
    350 sivua / 167 x 200 mm / 82.2978-951-1-22600-0 Julkaisuaika 4 / 2008

    Palkinnot

    Valtion kirjallisuuspalkinto 1963, 1966, 1970, 1973, 1981 ja 1982
    Kalevi Jäntin palkinto 1959
    Kariston proosapalkinto 1961
    Tammen kääntäjäpalkinto 1962
    Kirjailijaliiton palkinto 1963
    Mikael Agricolan palkinto 1966
    Aleksis Kiven palkinto 1974
    Otavan kääntäjäpalkinto 1970

    Poimintoja suomennoksista (Otavan antamat tiedot)

    Antiikin runoutta ja draamaa. Suomennoksia vuosilta 1958–1981, toimittanut H. K. Riikonen, 2002, Otava

    Seuraavien kreikkalaisten teoksia:
    Homeros, Herakleitos, Sapfo, Euripides, Platon, Ksenofon, Aristoteles, Theofristo

    Englannin ja Amerikan kirjallisuutta:
    James Joyce, Henry Miller, J.D. Salinger, Saul Bellow, Philip Roth, Allen Ginsberg

    Skandinavian kirjallisuutta:
    Henrik Ibsen, Gunnar Ekelöf, Göran Sonneri Italian kirjallisuutta: Italo Calvino

    Käännöksiä Saarikosken tuotannosta (Otavan mukaan)

    Aika Prahassa, Kirje vaimolleni, Onnenaika, Raben & Sjögren, Ruotsi

    Katselen Stalinin pää yli ulos, Gyldendal, Norja

    Katselen Stalinin pää yli ulos, Raben & Sjögren, Ruotsi

    Tanssilattia vuorella, Bonnier, Ruotsi

    Jäi meille kiireetön aika, Författarförlag, Ruotsi / Otava, ruotsal.laitos

    Alue, Tiden, Ruotsi

    Poems 1958-1980, runovalikoima, englanti, The Toothpaste

    Press/Iowa 1983, käänt. Anselm Hollo

    Asiaa tai ei (Angeläget eller ej), 1984, Raben & Sjögren, Ruotsi

    Asiaa tai ei (On voi ei ole), 1985, Perioodika, Loomingu, Eesti

    Euroopan reuna (Euroopa serval), 1985, Perioodika, Loomingu, Eesti

    Nuoruuden päiväkirjat (Ungdomsdagbok), 1987, Raben & Sjögren, Ruotsi, käänt. Anna-Liisa
    Sahlström

    Runovalikoima, 1987, Yakinfos, Kreikka

    Dances of the Obscure (Hämärän tanssit), englanti,

    Logridge-Rhodes/Colorado, USA 1987, käänt.
    Michael Cole ja Karen Kimball

    Hämärä tantsud, runovalikoima, eesti, Eesti Raamat 1989, käänt. Joel Sang, Paul-Eerik Rummo ja Debora Vaarandi

    Det yderste Europa (Euroopan reuna), tanska, Gyldendal 1991,
    käänt. Torben Bach Nielsen


    Useita runovalikoimia eri maissa ja yksittäisiä runoja antologioissa mm. seuraavilla kielillä: ruotsi, englanti, norja, ranska, saksa,unkari, venäjä, espanja ja eesti.

    Saarikoskesta kirjoitettua
    Pekka Tarkka: Pentti Saarikoski: vuodet 1964-1983, Otava 2003
    Tarkan Pentti Saarikoski I–II sisältää 1340 sivua.

    Yrjö Hosiaisluoman elämäkertateos Euroopan reunalla, kosken korvalla, Jumalten narri Pentti Saarikoski, Like 1998

    Ääninäytteitä
  • Saarikoski kertoo kirjastaan Ovat muistojemme lehdet kuolleet

  • 28.02.1965 | kesto: 9.19

    torstai 11. syyskuuta 2008

    Runoudesta yleensä


    12.9.08
    Tässä blogissa kirjoitan kaikenlaista kaikenlaisesta runoudesta. You Tubesta voi katsoa mm. Pentti Saarikosken ja Eino Leinon runoihin sävellettyjä lauluja. Ohessa muutama video. Listaan niitä lisää vähitellen.

    Muksut laulavat Saarikosken tekstiä:

    Minä rakastan sinua
    niinkuin vierasta maata
    kalliota ja siltaa
    niinkuin yksinäistä iltaa,
    joka tuoksuu kirjoilta
    minä kävelen sinua kohti maailmassa
    ilmakehien alla
    kahden valon välistä
    minun ajatukseni,
    joka on veistetty ja sinua

    Saarikoski pakinoi nimimerkillä Nenä Ylioppilaslehteen, Uuteen Suomeen ja Kansan Uutisiin. Hän oli sotien jälkeisen Suomen merkittävimpiä kirjailijoita. Hän julkaisi useita runokirjoja 50-luvulta lähtien kuolemaansa saakka. Saarikoski myös suomensi useita kirjoja, kuten Homeroksen Odysseian, Aristoteleen Runousopin, James Joycen Odysseuksen jaJ.D. Salingerin romaanin Sieppari Ruispellossa sekä suuren määrän merkittävää aikalaisproosaa etenkin englannin kielestä (Saul Bellow jne.).

    Saarikosk pakinoi nimimerkillä Nenä Ylioppilaslehteen, Uuteen Suomeen ja Kansan Uutisiin. Pakinat ivasivat kirkkoa, armeijaa, politiikkaa ja kaikenlaista konservatiivisuutta. Saarikoski parodioi taitavasti virallisen Suomen juhlavaa kapulakieltä.

    Henkilönä Saarikoski oli jo ennen termin tutuksi tulemista "julkkis", jonka tekemisiä seurattiin ja joka kertoi mielellään asioistaan lehdille. Sekä hänen henkilöönsä että tuotantoonsa vaikutti rankka alkoholin käyttö, mutta Tiarnia-sarjassa hän suoritti vielä lyyrisen nousun, joka herätti hämmästystä ja ihastusta.

    Saarikosken hauta on Heinävedellä Valamon luostarissa. Tuula-Liina Varis, yksi vaimoista on julkaissut muistelmateoksen Kilpikonna ja olkimarsalkka (1994).

    Tuotanto

    Runous:

    • Runoja (1958)
    • Toisia runoja(1958)
    • Runot ja Hipponaksin runot (1959)
    • Maailmasta (1961)
    • Mitä tapahtuu todella? (196)
    • Kuljen missä kuljen (1965)
    • Ääneen (1966)
    • Laulu laululta pois (1968)
    • En soisi sen päättyvän (196)
    • Katselen Stalinin pään yli ulos (1969)
    • Onnen aika (1970)
    • Alue (1973)
    • Eino Leino (runomuotoinen tutkielma) (1974)
    • Ja meille jäi kiireetön ilta (yhdessä Mia Bernerin kanssa) (1975)
    • Tiarnia-trilogia:
      • Tanssilattia vuorella (1977)
      • Tanssiinkutsu (1980)
      • Hämärän tanssit (1983)

    Proosateokset

    • Ovat muistojemme lehdet kuolleet (1964)
    • Aika Prahassa (1967)
    • Kirje vaimolleni (1968)
    • Asiaa tai ei (1980)
    • Euroopan reuna kineettinen kuva (1983)

    Käännökset

    • James Joyce: Odysseus (Ulysses)
    • J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa
    • Henry Miller: Kravunkääntöpiiri
    • Antti Jalava: Asfalttikukka
    • Saarikosken antiikin suomennokset
      • Homeros: Odysseia (1972)
      • Aristoteles: Runousoppi
      • Euripides: Herakles
      • Herakleitos: Yksi ja sama
      • Ksenofon: Sokrates
      • Sapfo: Iltatähti, häälaulu
      • Theofrastos: Luonteita

    Muuta Saarikoskeen liittyvää kirjallisuutta

    • Pekka Tarkka (toim.): "Nuoruuden päiväkirjat", 1984.
    • Pekka Tarkka (toim.): "Juomarin päiväkirjat", Otava, 1999.
    • Pekka Tarkka: Pentti Saarikoski (I 2002, II 2004)
    • Janna Kantola: Tanssi yöhön, pimeään (väitöskirja gnostlaisista teemoista Saarikosken myöhäistuotannossa) (1998)
    • Yrjö Hosiaisluoma: "Euroopan reunalla, kosken korvalla", Like, 1998.
    • Mia Berner (toim.): "Din Pentti – Urval av Pentti Saarikoskis brev till sin sista hustru", Rabén & Sjögren, Kristianstad (ilmestymisvuosi ?)