Tiede-lehti (7/2008, s. 57) julisti kesällä kilpailun runosta, joka auttaa muistamaan piin 20-30 ensimmäistä desimaalia. Vastauksia tuli parikymmentä. "Periaatteena oli, että kunkin sanan kirjainten määrä vastaa yhtä numeroa." Toimituksen raati valitsi voittajaksi tämän 30 desimaalia (3,141592653589793238462643383279) kattavan runon, jonka lähetti Pasi Lehtola Jyväskylästä:
Kuvassa on juliste ja kuva on Tiede-lehdestä.
"Pii, r sekä A iltaa istumassa ei tullut vielä ole neliö Juttunsa kiertävät taaskin ympyrässä Oli se eri näköinen eliö pyöreä ja pullea koko ala Voi mahdaton työ on ympyrän neliöinti"
Paavo Haavikko oli runoilija, joka merkitsi minulle varsinkin lukioluokilla todella paljon.Olen myös joskus,luultavasti 1960-luvulla kirjoittanut hänelle omistamani runon.
Ajatella, Paavo Haavikko kuoli 6.10.08, siis viime maanantaina. Tietämättä hänen kuolemastaan kirjoitin blogiini tiistaina 7.10.08:
Tulee mieleen kauan sitten kirjoittamani runo, jonka kirjoitin ns. Paavo Haavikko -kautenani. Lukiovuosinani paavo haavikko, - siis näin kirjoitettuna, silloin kaikki kirjoitettiin pienellä kirjaimella, se oli sen ajan muoti-ilmiö, oli yksi mielirunoilijoistani.
omistettu haavikolle puista puhuminen edellyttää graafista ajattelua: jokunen oksa taivasta vasten
Joskus keskikouluaikoina löysin Eino Leinon. Hänen runonsa puhettelivat ja tekivät minuun niin voimakkaan vaikutuksen, että pidän ehkä eniten juuri hänen runoistaan, jos puhutaan vanhemmasta suomalaisesta runoudesta, jos ei oteta lukuun muutamia Aleksis Kiven runoja.
Eino Leino syntyi 6.7.1878 Paltamossa ja kuoli 10.1.1926 Tuusulassa. Hänen oikea nimensä oli Armas Einar (Eino) Leopold Lönnbohm. Eräät tuunetuimmista runoistaan hän kirjoitti tuskin 20 vuotiaana. "Elegia" on kokoelmasta Halla, julkaisuvuosi 1908. "Nocturne" on kirjoitettu ensimmäiselle vaimolle, Freya Schoulzille helkavirsikesänä 1903. häntä pidettiin aikansa ihmelapsena. Eino Leino julkaisi esikoiskokoelmansa Maaliskuun lauluja 18-vuotiaana 1896.
Hän käytti seuraavia nimimerkkejä: Vilkastus, Mikko, Teemu, Kanttori Sepeteus.
Ammatti: Kirjailija, lehtimies Koulutus: Ylioppilas Palkinnot: Valtion kirjallisuuspalkinto 1899, 1900, 1902, 1904, 1907, 1908, 1911–1912, 1915–1918, 1920
Vaalin valta (1908)
"Muilla olkoon vaalin valta, mull` ei ollut milloinkaan; kuljin yltä taikka alta, itseäni täytin vaan; minkä tein, mun tehdä täytyi, mit` en tehnyt, voinut en; vihdoin ilta hämärtyi, lankes hetki hiljainen. Pankaa patsas haudalleni, kiveen tämä kirjoitus: `Synkkä niinkuin sydämeni oli mulle sallimus. Itse iskin piistä tulta, sytyin, hehkuin tuokion, paroi paras laulu multa, tässä tuhka tumma on.`" Eino Leino
Runous
* Maaliskuun lauluja (Otava 1896) * Tarina suuresta tammesta y.m. runoja (WSOY 1896) * Yökehrääjä (Otava 1897) * Sata ja yksi laulua (Otava 1898) - Hymyilevä Apollo Sata ja yksi laulua laulua, v. 1898 (linkki 2) * Tuonelan joutsen (näytelmäruno, Otava 1898) * Ajan aalloilta (WSOY 1899) * Hiihtäjän virsiä (Otava 1900) * Kivesjärviläiset (kertova runoelma, Otava 1901) * Pyhä kevät (Otava 1901) * Kangastuksia (Otava 1902) * Helkavirsiä (Otava 1903) * Simo Hurtta. Runoja isonvihan ajoilta (Otava 1904) * Talvi-yö (Otava 1905) * Turjan loihtu (näytelmäruno, Emil Vainio, 1907) * Halla (Otava 1908) * Tähtitarha (Kirja 1912) * Painuva päivä (Kirja, 1914) * Elämän koreus (Kirja 1915) * Helkavirsiä. Toinen sarja. (Otava 1916) * Karjalan kuningas (runonäytelmä, Kirja 1917) * Leirivalkeat (Kirja 1917) * Vapauden kirja (runovalikoima, Kirja 1918) * Bellerophon (runotarina, Ahj, 1919) * Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja. Nil nisi mors. (Ahjo 1919) * Lemmen lauluja (runovalikoima, Kirja 1919) * Simo Hurtta. Runoja isonvihan ajoilta, toinen sarja (Otava 1919) * Ajatar. Tietovirsiä (Otava 1920) * Kodin kukka ja uhrikuusi (runotarina, Ahjo 1920) * Syreenien kukkiessa (Minerva 1920) * Vanha pappi (kertomaruno, Otava 1921) * Pajarin poika. Karjalaisia kansantaruja. (Otava 1922) * Puolan paanit. Karjalaisia kansantaruja. (Otava 1922) * Helkavirsiä 1–2 (yhteislaitos, Otava 1924) * Shemeikan murhe. Uusia runoja. (Gummerus 1924)
Minulle on lapsuudessani tullut läheiseksi tämä runo:
Sininen uni
Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin Nukku-Matti nousee ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä siniset tossut ja niillä se sipsuttaa,
se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.
On sillä uninen takki ja sininen, uninen vyö
ja unista jäätelön palaa se pienillä hampailla syö.
On sillä sininen auto ja se auto se hyrrää näin:
surrur, surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.
Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan
ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan.
Ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.
Surrur, surrur ja sinne on sininen, uninen tie.
Ja siellä on kultainen metsä ja metsässä kultainen puu
ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu.
Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa,
se laulaa unisen laulun: la la lal lala lallal laa
Säveltäjä: Tapio Rautavaara
Sanat: P.Mustapää (Martti Haavio)
Sen on kirjoittanut runoilija P. Mustapää eli akateemikko Martti Haavio.Sen sävelsi 1950-luvulla Tapio Rautavaara ja hänen esittämänään laulelmasta tuli hyvin tunnettu.
Martti Haavio syntyi Temmeksessä vuonna 1899 ja kuoli 1973.
Martti Haavio avioitui v. 1929 kriitikko ja kansantieteilijä Elsa Enäjärven kanssa. Heille syntyi viisi lasta. Elsa-vaimon kanssa Haavio julkaisi useita kansanrunoutta käsitteleviä kirjoja. Elsa Haavio menehtyi syöpään vuonna 1951. Noin kymmenen vuotta myöhemmin Martti Haavio avioitui uudelleen runoilija ja kääntäjä Aale Tynnin kanssa.
Martti Haavio ei julkaissut runoja omalla nimellään vaan nimimerkillä P.Mustapää. Nimen hän keksi käydessään ensimmäisen kerran Virossa. Toompean mäellä on Mustapäiden talona tunnettu rakennus. Olavi Paavolainen paljasti, kuka on tuon nimimerkin takana. Haavio teki varsinaisen elämäntyönsä kansanrunouden tutkijana.
Edit: Katso Anonyymin kommentti. Siis tieto Toompen mäestä on virheellinen?