Taiteidenyö 2008

Koottu Youtuben runovideopätkistä:

Rakkausrunot.fi Taiteidenyössä 2008


Pratun runoja - lausujana Vipero


Ipin runoja taiteidenyössä by Terry


Godis ~ "Me olemme yhdessä kauniita"


Kizzi


Mare ~ "Aarrekätkö"


Samuel J. Hackley ~ "Ilta kaupungissa, jota ei ole ollut"


Mandella ~ "Ilman reikiä ei olisi valoa"

Veijo Meri: Mielen lähtölaskenta ym.

Veijo Meri on kirjoittanut kahdeksan runokirjaa. Katsoin Wikipediasta. Siellä tosin on selvä virhe: Kolme runokirjaa on merkitty proosan puolelle. Siksikö muka, että niissä on ns.proosarunoja, siis suorasanaisia ja niitäkin vain osa?

En tiennyt, että Veijo Meri on kirjoittanut niin monta runokirjaa. En kai ole kunnolla koskaan tutustunut hänen runoihinsa.

Sattumalta käteeni osui tänään Otavan 1976 julkaisema Veijo Meren runokokoelma "Mielen lähtölaskenta". Etten sanoisi omituinen runokirja. Tai oikeastaan se on tavallinen, siis tavallisen omituinen kuten useat runokirjat yleensäkin.

Tästä runosta pidän. Siinä on onnistuttu tavoittamaan jotain syksystä:

"Linnut keveät etelään
täältä lähtevät.
Suoraan lentävät lähimpään
yöhön lepäämään.

Tielle lintujen liihottaa
lehtiparvikin,
mutta kesken se putoaa
heti puiden taa.

Haapain, koivujen verkkoihin,
rysiin pensaitten
putoavat jo valkoisin
siivin pilvetkin."
Veijo Meri

Tämä runokokoelma sai minut kiinnostumaan Veijo Merestä. Jos mahdollista, yritän saada käsiini hänen muutkin runokirjansa.

Veijo Meri/Wikipedia

Järkyttävin tämän kokoelman runoista on "Sammuttamaton kalkki". Sota-ajat palauttaa mieleen sota-ajat elämättömällekin runo "Tuulin varoituslaulu ystävättärelle", sillä monia saksalaisten äpärälapsia jäi Suomeen itkemään. Itse en paljon noista jutuista tiedä, mutta muistan nähneeni valokuvan saksalaisten heiloista, joilta oli hiukset leikattu tms.

Myös Jokisen lauluja löytyy tästä lukemastani runokirjasta.

Lisää Veijo Merestä
Veijo Meri/Otava
Veijo Meri/Kansallisbiografia


"Runossa voi sanoa mitä tahansa, vaikka kuinka kaunista tai kauheata. Runon ulottuvuudet ovat paljon suuremmat kuin proosan. Runon lyhyt ja tiukka muoto pitävät kuitenkin pirut ja enkelit kurissa. ----- Runoissa luettavuus perustuu odottamattomaan tapahtumaan, kuin mentäisiin jatkuvasti mutkikkaassa käytävässä. Syötän lukijaa koko ajan kolmella lusikalla, jotta se tulisi kylläiseksi. Sama pätee sekä runoihini että proosaani."(Veijo Meri sanonut lehtihaastattelussa)

Veijo Meren runoja:

Elämäsi pidentäminen

Ainoa tapa pidentää elämää

on matkustaa viikoksi

Moskovaan, Roomaan tai

Tukholmaan tai väärään

vuodenaikaan kesämökille.

Se tuntuu kuukaudella

silloin ja sen jälkeen.

Puoli vuotta on jo liian

pitkä aika olla tapaamatta

lemmittyäsi. Ei hän enää

uusiudu vanhenemallakaan.

Joku toinen, et sinä törttö,

sytytti hänet toistamiseen tuleen.

Se näkyy ohitsesi

niin kuin kaikki muukin mikä

sinulla nyt on takana.

Kevät kuin aamu, 1987

Päivä kerrallaan

Kun on enää yksi päivä

kerrallaan, ei se ole

lyhyt eikä pitkä,

kello on pelkkä lelu,

hauska katsoa kuin

kissanpojan naama,

kun se alkaa aivastella.

On ilta aamua ja

aamu iltaa jo.

Yö on musta punnus,

kuudenkymmenen kilon,

yhtä elämää painavampi.

On lattialla vaaka

pitkällään, mahdollisimman

kevyesti. Kuunvalo

levitti kirkkaat matot

tummempien päälle.

Lasiankeriaat, 1990

Katso video Veijo Merestä
Kuuntele haastattelu/radio
Veijo Meri kertoo kirjoittamisesta/video

Veijo Meri signeeraa/huonolaatuinen video (youtube)

Pii-runokilpailussa voitto Jyväskylään

Paras piiruno on valittu

Tiede-lehti (7/2008, s. 57) julisti kesällä kilpailun runosta, joka auttaa muistamaan piin 20-30 ensimmäistä desimaalia. Vastauksia tuli parikymmentä.
"Periaatteena oli, että kunkin sanan kirjainten määrä vastaa yhtä numeroa."
Toimituksen raati valitsi voittajaksi tämän 30 desimaalia (3,141592653589793238462643383279) kattavan runon, jonka lähetti Pasi Lehtola Jyväskylästä:

Kuvassa on juliste ja kuva on Tiede-lehdestä.

"Pii, r sekä A iltaa istumassa
ei tullut vielä ole neliö
Juttunsa kiertävät taaskin ympyrässä
Oli se eri näköinen eliö
pyöreä ja pullea koko ala
Voi mahdaton työ on ympyrän neliöinti"

Lisää runoja piin muistamiseen:

Tiede-lehti

Runoilijan muistolle

Paavo Haavikko In Memoriam

Paavo Haavikko oli runoilija, joka merkitsi minulle varsinkin lukioluokilla todella paljon.Olen myös joskus,luultavasti 1960-luvulla kirjoittanut hänelle omistamani runon.

Ajatella, Paavo Haavikko kuoli 6.10.08, siis viime maanantaina. Tietämättä hänen kuolemastaan kirjoitin blogiini tiistaina 7.10.08:

Tulee mieleen kauan sitten kirjoittamani runo, jonka kirjoitin ns. Paavo Haavikko -kautenani. Lukiovuosinani paavo haavikko, - siis näin kirjoitettuna, silloin kaikki kirjoitettiin pienellä kirjaimella, se oli sen ajan muoti-ilmiö, oli yksi mielirunoilijoistani.

omistettu haavikolle
puista puhuminen
edellyttää
graafista ajattelua:
jokunen oksa
taivasta vasten

Marja-Leenan blogi (katso 7.10.08)

Vasta tänään luin netistä, että Paavo Haavikko on kuollut. Hän oli syntynyt 25.1.1931.



Paavo Haavikon runoteokset

• Tiet etäisyyksiin. WSOY, 1951.
• Tuuliöinä. Otava, 1953.
• Synnyinmaa. Otava, 1955.
• Lehdet lehtiä. Otava, 1958.
• Talvipalatsi. Otava, 1959.
• Puut, kaikki heidän vihreytensä. Otava, 1966.
• Puhua, vastata, opettaa. Otava, 1972.
  
• Runoja matkalta salmen ylitse. Otava, 1973.
  
• Viisi sarjaa nopeasti virtaavasta elämästä. Arthouse, 1987.
  
• Toukokuu, ikuinen. Arthouse, 1988.
  
• Rakkaudesta ja kuolemasta. Arthouse, 1989.
  
• Puiden ylivertaisuudesta. Art House, 1993.
  
• Talvirunoja. Art House, 1990.
  
• Prosperon runot. Art House, 2001.

Minulle hänen kirjoittamistaan runokirjoista merkittävin on ollut Puut, kaikki heidän vihreytensä. Otava, 1966

Paavo Haavikon runoja :

Joskus on lähdettävä ja oltava valmis

ja sidottava paperinsa yhteen

vietäviksi ullakolle tilikirjojen joukkoon,

joskus on lähdettävä ja jätettävä askeleet käytäviin,

ja kuljettava läpi huoneitten muistamatta.

Puhutaan monista muutoksista,

mutta tämän ainoan haluaisin väistää

ja alkaa pitkän matkan menneisyyttä kohti,

hyödyttömiin päiviin,

jolloin suuret kukat paleltuvat pengermällä

ja kallis puunhakkaaja palkataan kantoa lohkomaan.

ja palata viileydessä autioihin taloihin,

joissa tavarat on koottu epätavallisiin paikkoihin,

mutta moni päivä ennallaan ja entisten kaltainen.

Tiet etäisyyksiin (1951)

Pimeys odottaa. Vieras odottaa.

Kartoittamattomien ulottuvaisuuksien merellä

maailmalla maailmojen veroisella

haaksirikkoudun muita maailmoja vastaan.

Mustat vaunut tulevat. Seudut kukkivat sumuun.

Minuun Jumalat vajoavat. Minuun hiljaisuudet vaikenevat.

Tiet eläisyyksiin (1951)

Mihin me lopumme mihin me lopumme

niin kuin väsyneet eläimet

armon laaksoihin

ilman jumalaa ilman jumalia

mistä me tulemme meren ilosta

niin kuin meri ensin tuli

olematta meri kenenkään kutsumana

meren ilosta meren ilosta.

Tuuliöinä (1953 )

Lapset saavat nämä kasvoni, itse minä ryhdyn maaksi

ja käyn siitä kasvamaan,

kun runoista lakkaan,

mutta miten silloin käy hengityksen,

miten saatan iloita enää kun siat lakkaavat sorkkia versomasta,

kellastumasta parsa,

käy kiireeksi,

oi juuri tässä kohtaa minua varoittaa isoisäni kohtalo,

hän viivytteli,

vetäytyi vanhuudenlepoon neljänneljättä vanhana

(mikä on myöhäistä),

oi pelkästään tuulen vaaliminen vaatii miehensä kokonaan

aamusta iltaan saakka ja yöllä,

oi lepoon täysi asettuminen vaatii voimat kaikki:

ei jumaliin jalkaisin mennä.

Synnyinmaa (1955 )

Mistä ääni meissä tulee? Mitä on silmissä?

Puhe virtaa virtaavassa maailmassa,

puhe virtaa virtaavassa maailmassa

ja sinun täytyy itse tietää miltei kaikki.

Lehdet lehtiä (1958 )

Sillat voitetaan
kulkemalla niitten ylitse.
Jokainen paluu on tappio.
Jokainen lähtö on voitto paluusta.
Runoilija,
paperit on kirjoitettava loppuun.

Tiet etäisyyksiin (1951)

Mihin me lopumme mihin me lopumme

niin kuin väsyneet eläimet

armon laaksoihin

ilman jumalaa ilman jumalia

mistä me tulemme meren ilosta

niin kuin meri ensin tuli

olematta meri kenenkään kutsumatta

meren ilosta meren ilosta.

Elämän kirjurit, kirjoittakaa (1953).

Eino Leino

Joskus keskikouluaikoina löysin Eino Leinon. Hänen runonsa puhettelivat ja tekivät minuun niin voimakkaan vaikutuksen, että pidän ehkä eniten juuri hänen runoistaan, jos puhutaan vanhemmasta suomalaisesta runoudesta, jos ei oteta lukuun muutamia Aleksis Kiven runoja.

Eino Leino syntyi 6.7.1878 Paltamossa ja kuoli 10.1.1926 Tuusulassa. Hänen oikea nimensä oli Armas Einar (Eino) Leopold Lönnbohm. Eräät tuunetuimmista runoistaan hän kirjoitti tuskin 20 vuotiaana. "Elegia" on kokoelmasta Halla, julkaisuvuosi 1908. "Nocturne" on kirjoitettu ensimmäiselle vaimolle, Freya Schoulzille helkavirsikesänä 1903. häntä pidettiin aikansa ihmelapsena. Eino Leino julkaisi esikoiskokoelmansa Maaliskuun lauluja 18-vuotiaana 1896.

Hän käytti seuraavia nimimerkkejä: Vilkastus, Mikko, Teemu, Kanttori Sepeteus.

Ammatti: Kirjailija, lehtimies
Koulutus: Ylioppilas
Palkinnot:
Valtion kirjallisuuspalkinto 1899, 1900, 1902, 1904, 1907, 1908, 1911–1912, 1915–1918, 1920

Vaalin valta (1908)

"Muilla olkoon vaalin valta,
mull` ei ollut milloinkaan;
kuljin yltä taikka alta,
itseäni täytin vaan;
minkä tein, mun tehdä täytyi,
mit` en tehnyt, voinut en;
vihdoin ilta hämärtyi,
lankes hetki hiljainen.
Pankaa patsas haudalleni,
kiveen tämä kirjoitus:
`Synkkä niinkuin sydämeni
oli mulle sallimus.
Itse iskin piistä tulta,
sytyin, hehkuin tuokion,
paroi paras laulu multa,
tässä tuhka tumma on.`"
Eino Leino

Runous

* Maaliskuun lauluja (Otava 1896)
* Tarina suuresta tammesta y.m. runoja (WSOY 1896)
* Yökehrääjä (Otava 1897)
* Sata ja yksi laulua (Otava 1898)
- Hymyilevä Apollo Sata ja yksi laulua laulua, v. 1898 (linkki 2)
* Tuonelan joutsen (näytelmäruno, Otava 1898)
* Ajan aalloilta (WSOY 1899)
* Hiihtäjän virsiä (Otava 1900)
* Kivesjärviläiset (kertova runoelma, Otava 1901)
* Pyhä kevät (Otava 1901)
* Kangastuksia (Otava 1902)
* Helkavirsiä (Otava 1903)
* Simo Hurtta. Runoja isonvihan ajoilta (Otava 1904)
* Talvi-yö (Otava 1905)
* Turjan loihtu (näytelmäruno, Emil Vainio, 1907)
* Halla (Otava 1908)
* Tähtitarha (Kirja 1912)
* Painuva päivä (Kirja, 1914)
* Elämän koreus (Kirja 1915)
* Helkavirsiä. Toinen sarja. (Otava 1916)
* Karjalan kuningas (runonäytelmä, Kirja 1917)
* Leirivalkeat (Kirja 1917)
* Vapauden kirja (runovalikoima, Kirja 1918)
* Bellerophon (runotarina, Ahj, 1919)
* Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja. Nil nisi mors. (Ahjo 1919)
* Lemmen lauluja (runovalikoima, Kirja 1919)
* Simo Hurtta. Runoja isonvihan ajoilta, toinen sarja (Otava 1919)
* Ajatar. Tietovirsiä (Otava 1920)
* Kodin kukka ja uhrikuusi (runotarina, Ahjo 1920)
* Syreenien kukkiessa (Minerva 1920)
* Vanha pappi (kertomaruno, Otava 1921)
* Pajarin poika. Karjalaisia kansantaruja. (Otava 1922)
* Puolan paanit. Karjalaisia kansantaruja. (Otava 1922)
* Helkavirsiä 1–2 (yhteislaitos, Otava 1924)
* Shemeikan murhe. Uusia runoja. (Gummerus 1924)

http://www.recmusic.org/lieder/l/eleino/

Eino Leinon runoja

Elegia

Elegia

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.

Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.

Turhaan, ei turhaan tartun ma hetkehen kiini;

riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.

Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.

Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?

Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.

Tiedän ma: rauha on mullassa suotu.

Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,

pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,

jää punajuova; kauneuden voimaton kaipuu.

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.

Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.

Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,

haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin.

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!

Liikako lienee pantukin paatinen taakka?

Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?

Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,

katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?

Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?

Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.

Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.

Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.

Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

Eino Leino

Nuori Vesa-Matti Loiri laulaa Lapin kesästä

ja tässä hieman kypsyneempänä

Lapin kesä

Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuot' olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä on niin monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa

Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen.

On vastaus vain yksi: Lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu.

Mut pitkä vain on talven valta. Hetken
tääll' aatteet levähtää kuin lennostaan,
kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen Lapinmaan.

Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!

Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.

Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

Eino Leino

Vesa-Matti Loiri laulaa Nockturnen

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

Nocturne - translated by Aina Swan Cutler

I hear the evening cornbird calling.

Moonlight floods the fields of tasseled grain.

Wood smoke, drifting veils the distant valleys.

Summer evening's joy is here for me.

I'm not happy yet no sorrow shakes me,

but the dark woods stillness I would welcome.

Rosy clouds through which the day is falling,

sleepy breezes from the blue gray mountains,

shodows on the water, meadow flowers...

out of these my heart's own song I'll make!

I will sing it, summer hay-sweet maiden,

sing to you my deep serenity,

my own faith that sounds a swelling music,

oak-leaf garland ever fresh and green.

I'll no longer chase the will-o-wisp.

Happiness is here in my own keeping.

Day by day, life's circle narrows, closes.

Time stands still now ... weather cocks all sleeping.

Here before me lies a shadowy way

leading to a strange, an unknown place.

Eino Leino

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Eino Leino-

Muutamia runovideoita. Lausujana sunäitis

Pablo Neruda: Nouse syntymään kanssani, veli


Laura Latvala: Ei murhelauluja

P. Mustapää

Minulle on lapsuudessani tullut läheiseksi tämä runo:

Sininen uni

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin Nukku-Matti nousee ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä siniset tossut ja niillä se sipsuttaa,
se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

On sillä uninen takki ja sininen, uninen vyö
ja unista jäätelön palaa se pienillä hampailla syö.
On sillä sininen auto ja se auto se hyrrää näin:
surrur, surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.

Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan
ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan.
Ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.
Surrur, surrur ja sinne on sininen, uninen tie.

Ja siellä on kultainen metsä ja metsässä kultainen puu
ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu.
Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa,
se laulaa unisen laulun: la la lal lala lallal laa

Säveltäjä: Tapio Rautavaara
Sanat: P.Mustapää (Martti Haavio)

Sen on kirjoittanut runoilija P. Mustapää eli akateemikko Martti Haavio.Sen sävelsi 1950-luvulla Tapio Rautavaara ja hänen esittämänään laulelmasta tuli hyvin tunnettu.

Martti Haavio syntyi Temmeksessä vuonna 1899 ja kuoli 1973.
Martti Haavio avioitui v. 1929 kriitikko ja kansantieteilijä Elsa Enäjärven kanssa. Heille syntyi viisi lasta. Elsa-vaimon kanssa Haavio julkaisi useita kansanrunoutta käsitteleviä kirjoja. Elsa Haavio menehtyi syöpään vuonna 1951. Noin kymmenen vuotta myöhemmin Martti Haavio avioitui uudelleen runoilija ja kääntäjä Aale Tynnin kanssa.

Martti Haavio ei julkaissut runoja omalla nimellään vaan nimimerkillä P.Mustapää. Nimen hän keksi käydessään ensimmäisen kerran Virossa. Toompean mäellä on Mustapäiden talona tunnettu rakennus. Olavi Paavolainen paljasti, kuka on tuon nimimerkin takana. Haavio teki varsinaisen elämäntyönsä kansanrunouden tutkijana.

Edit: Katso Anonyymin kommentti. Siis tieto Toompen mäestä on virheellinen?

Äänirunoa Ylen Radio 1:ssä

Lainaan tässä Ylen Radio:n1 sivulta suoraan:

Ääniversumi

"Maanantaisin klo 23.00 - 24.00

Ääniversumin ohjelmia voidaan kutsua radiofoniseksi taiteeksi, akustisiksi teoksiksi tai ääni-ilmaisuksi.
(Yleinen)

"Ääniversumi venyttää korvia YLE Radio 1:ssä joka maanantai-ilta.

Tomomi Adachi hakee 29.9.08 ohjelmassa ääni-ilmaisun ulottuvuuksia ohjelmassa , joka on äänirunouden ja esittävän äänitaiteen kansainvälisesti tunnetuimpia persoonallisuuksia tällä hetkellä. Adachi esittää monipuolisia improvisaatioita omalla äänellään, manipuloituna ja ilman. Tyyli vaihtelee herkästä äännähtelystä rajuun, pidäkkeettömään menoon.

---

Kirsikankukkia ja materialismia.

29.9.2008 klo 23:00 Kesto 00:56:04

Tomomi Adachi on äänirunouden ja esittävän äänitaiteen kansainvälisesti tunnetuimpia persoonallisuuksia tällä hetkellä. Tyyli vaihtelee herkästä äännähtelystä rajuun, pidäkkeettömään menoon. Toisaalta hän kierrättää äänensä itse rakentamiensa äänenmuokkauslaitteiden läpi, jolloin lopputulos on avaruus ? tai scifi-ääntä. Toinen Adachin lajeista on elektroninen musiikki, tämäkin omatekoisilla sähkösoittimilla. Adachin mielestä hyvässä taiteessa on mukana huumoria. Ohjelmassa kuullaan eri puolia hänen ohjelmistostaan. Adachi kävi Ääniversumin studiossa lyhyellä Suomen vierailullaan."
» Kuuntele

http://www.yle.fi/radiosoitin/index.php?category=85&clip=62026

"Akustista ja vuosisadan vaihteen musiikkia.

15.9.2008 klo 23:10 Kesto 00:43:58

Ääniruno-ohjelma, jossa Leevi Lehto esittää Eino Leinon, Otto Mannisen, Charles Bernsteinin, Lars Mikael Raattamaan, John Keatsin ja omia runojaan.
» Kuuntele

Kehräyksiä
- Sävellettyjä rakkausrunoja

: Ääniversumi

Lähetetty 23.6.2008. Nyt netissä.

Kehräyksiä kuultiin ja nähtiin alunperin helmikuussa Galleria Forum Boxissa Helsingissä, ja Ääniversumissa kuullaan nyt radiolle nauhoitettu versio. Teoksen esittää yhtye Vekset eli Jarmo Julkunen, Mikko Perkola ja Yrjänä Sauros. Aluksi tuottaja Mikko Ahonen jututtaa Yrjänä Saurosta."

Sketsi miehestä, joka oli olevinaan runoilija

Runoilija Tommy Tabermann kertoo itsestään

Anna-Maija Raittila lukee runojaan

Saima Harmajan runoja ym.

M i e t e l m ä Niin usein uni pettää ja usko unihin. Niin usein pettää voimat ja usko voimihin. Niin usein pettää lempi, niin usein innostus. Ei koskaan petä kaiho, ei sammu kaipaus. 10.11.1927

Kieloniityllä Uupuneena itkemään silmäni kun suljin, kieloniityn hämärään heti silloin kuljin. Viileässä keväässään huojui lehvät päällä pään. Kielohaassa kuljin. Vihreästä hymyillen valkokellot hohti ujosilmin kutsuen kumartumaan kohti. Ujosilmin hymyillen painoi päänsä jokainen lehteänsä kohti. Säde kaikkein suloisin vain voi päästä sinne, kieloniityn varjoihin, lehden alle, minne kätki kukka kuultavin tuoksun, josta kuitenkin hymyy koko rinne. 5.12.1935

O n n i Ei ihmistä ketään missään. Vain lempeiden, valkeiden pilvien peittämä taivas ja järven peilistä välkkyen rannan pehmeänvihreät puut. Ei ihmistä ketään missään. Olen yksin, ah, vihdoinkin yksin ma olla saan. Olen sulanut luontoon takaisin — Olen kielonkukka, mi puhtain valkehin kasvoin suvenihanan teränsä nostaa aurinkoon. Olen lempeä laine, mi joskus kivihin vienona vierii, olen käki, mi kaukaa metsien takaa nauttien kukkuu, olen lehti, mi tuulen sylissä keinuu haaveillen — Ei ihmistä ketään missään. Ei yksikään terävä katse viillä mun sieluain täällä, ei yksikään hymyily kylmä saa mua palelemaan. Vain valkeiden pilvien takaa hohtava himmeä päivä, suvituulen henkäys lämmin kaulallain — Olen löytänyt onnen. Niin hyvä, niin hyvä mun on —. Kesäk. 1928

Syli täynnä syreenejä seisoin yössä vaaleassa. Kesäkuu — Uneksien hohti taivas. Takaa nuoren koivulehdon käki kukahti. 18.6.1929 "En minä kirjoittanut tuota. Se valahti kynästäni..."

Ensimmäinen kevätpäivä Ensimmäinen kevätpäivä jää vielä väreilemään yllä pihan. Pieni talvilintu livertää uusin äänin, uupumatta ihan. Hopealta kuori oksien hohtaa hämyn tihetessä hiukan. Keveä on ilma hiljainen. Kaikki aarteet elämäni niukan, kaikki armo, minkä ikänään sydän omisti, lie läsnä tässä: valossa, mi kätkee hymyään, sädehuntuisessa hämärässä. 30.3.1937 Viimeinen päiväkirjamerkintä

Ukkoskesänä Pois ajoi ukkonen, ja auringossa taas kultaisina pellot leviää, kun synkin värein vielä aallokossa tiet myrskyn ajelemat hyrskyää. Yömustan varjon alle metsä jää, mut hehkuvana alla tumman havun nään apiloiden purppuraisen savun ja mataroiden valkohämärää. Käy lämmin tuuli jälleen puutarhassa, sen lehvät välkkyy sateen hopeassa, ja sinisilmin ruoho kimmeltää. Oi kukkaissineä! On loppu tässä! Maan ruusun hymyilyssä heleässä on ihmisetsinnän ja harhan pää — Niin kipu vanha palaa liikahtaen. Sen tiesin, tiesin! Miksi kuitenkin ma yhä pääsyä ja tietä haen ma, kahlehdittu langoin viiltävin? Vaan itkun läpi vielä kirkkaampana nään: yli viljan kultahämyisen niin sinenherkin varjoin, loistavana käy joutsensiipi pilvi lumoten. Sen ehkä nähdä voi vain kyynelissään. Näin ehkei sadehelmet kimaltais, näin syvin värein välkkyis niitty missään, jos tuskan siivet ei mua varjoais. Ma tiesin, tiesin: säteet varjon tuovat, ja helein säde varjon synkimmän. Mut ehkä sydämessä pimeän syvimmät varjot itse valon luovat. Maan suven huuman, pilven jumalaisen ja ruusuhymyn hehkun ylimaisen niin ehkä heltymätön kipu tää omasta julmuudestaan synnyttää. 27.-29.7.1933-35

Hymy Kun täyttyi tuskamme mitta, kun säikkyen kohtaloas sain kuulla lohdutuksitta sanat julmat huuliltas, kun viime kerran itkin, kädet kietoen kaulaasi, sinä kalpenit, vapisitkin ja virkoit: hyvästi, niin tuoksuva, tumma ruusu näki eromme hirmuisen. Hymyn hienon se hymysi, ruusu, jota ymmärtänyt en. 11.1.1934

Tapaaminen Usein tunnen unen syvetessä niinkuin luokses tajuaisin tien. Herään rauhan aalto sydämessä, kirkas, jonka päivän kipuun vien. Kuvat kalleimmat voi vielä piillä tajunnassa, jota huuhdon niillä. Taikka yöllä värähtäen herään, tietäen: nyt mua katselet. Kaiken voiman povestani kerään nähdäkseni silmäs suloiset. Uni palaa, vaan sen syvyyksissä kuulen äänes voiton kyynelissä. Tuskan tulisen tuo kuolon kalpa silpoessaan kaikki siteet maan. Sentään erottamaan liian halpa on se sydämiä toisistaan. Yli Yön ja Tajuttoman nielun kirkas kuuluu kutsu armaan sielun. 30.1.1937 He olivat sisaruksia, Martta ja Maria He olivat sisaruksia, Martta ja Maria. He olivat kasvaneet yhdessä rakastaen toisiaan ja joskus hiljaa ihmetelleet toistensa ajatuksia. Martta oli ollut terve, iloinen lapsi. Hänen sydämensä oli ollut avoin ja lämmin. Hän oli aina huomannut auttaa äitiä vesiruukun kantamisessa, usein hän oli korjannut sisarensa repeytyneet vaatteet. Sillä Maria kulki aina omiin unelmiinsa vaipuneena, hän tuskin tajusi toisten ihmisten läsnäoloa. Toverit nauroivat hänelle takanapäin, mutta kun hän palasi yksinäisiltä vaelluksiltaan arkana, hiljaisena, suurissa lapsensilmissä pohjaton tummuus, he vaikenivat hämillään. Naapurivaimot säälittelivät hänen äitiään, ja tämä suri salaa outoa lastaan, mutta ei hennonut häntä useinkaan nuhdella. Sillä Marian oli vaikea kuulla pahaa sanaa, hän värähti kuin kivusta eikä voinut koskaan puolustautua. Hän oli suojaton ihmisiä vastaan, hän eli omaa ihmeellistä elämäänsä tuntien luonnon vaihtelut syvästi ja tiedottomasti kuin puu; aamun heleys, keskipäivän uupunut helle, yön värähtelevä pimeys kuuluivat hänelle. Ja niin hänestä tuli pelokas uneksija, silloin kuin Martta jo oli kaunis, äidillinen nainen. Mutta kummankin elämä pysähtyi hetkeksi suuren ihmeen edessä. Martta oli sen ensiksi kuullut ja ihmetellen kertonut sisarelleen: oli ilmestynyt mies, Natsarealainen, joka sanoi olevansa Messias. Hän oli parantanut sairaita ja auttanut onnettomia; hän oli luvannut ravita ne, jotka janosivat ja olivat hengessä köyhät. Sisarukset menivät häntä kuulemaan, ja kun he näkivät hänet, he ymmärsivät, että hän oli Jumalan poika. Maria heittäytyi hänen eteensä ja rukoili häntä, ja Messias siunasi hänet ihmeellisellä äänellään, jota mikään tuska ei voinut kestää. Ja nyt hän oli tullut heidän kotiinsa, hän, Vapahtaja. He olivat odottaneet häntä ikävöiden, he olivat laskeneet, mitä tietä hänen pitäisi kulkea, ja kärsineet hänen kanssaan päivän kuumuudesta. He olivat rientäneet häntä vastaan, Maria oli pessyt hänen jalkansa, ja Martta oli kiiruhtanut valmistamaan virvoittavaa juomaa. Ja nyt hän istui illan viileydessä majan ulkopuolella, ja Maria istui hänen jalkainsa juuressa ja imi sydämeensä hänen hiljaiset sanansa. Niin Martta pysähtyi heidän eteensä. Hän oli järjestänyt ja huolehtinut, hän oli jouduttanut ateriaa, sillä heidän vieraansa oli kulkenut pitkän matkan ja oli uupunut. Ja Martta pyysi nuhdellen Mariaa avukseen. Maria säpsähti, sillä hän oli juuri nähnyt taivaat avoinna ja sisaren sanat haavoittivat häntä. Jeesus näki sen ja sanoi suojellen Martalle: "Sisaresi on valinnut hyvän osan, älä ota sitä häneltä pois!" Niin Martta heltyi ja vaikeni. Ja kun illan varjot tihenivät seudun yli, he viipyivät yhä majan edessä. Martta oli kiertänyt käsivartensa sisarensa hartioille, ja Marian kasvoilla oli hiljainen kirkkaus. Kaukaa vuorilta levisi yön pimeä siipi. Kouluaine v. 1930

Saima Harmajasta

Varmaan Saima Harmaja on ollut monen minun ikäiseni ja minua vanhemman naisihmisen tyttöiän tärkeimpiä runoilijatuttavuuksia. Luin hänen päiväkirjojaan joskus oppikoulun neljännellä tai viidennellä luokalla, jolloin äidinkielenopettajanani Lempäälän-Vesilahden yhteiskoulussa oli rouva Karanko. Sekä Saima Harmaja että äidinkielenopettajani saivat minut innostumaan runoudesta.
Tuon ajan runojani julkaistiin Helsingin Sanomien nuorten osastossa. Käytin mm. nimimerkkiä Marjo-Hellevi. Pitäisi joskus mennä Yliopiston kirjastoon kaivelemaan Hesarin arkistoja. En enää itsekään muista, miten paljon noita silloisia lapsellisia runojani julkaistiin. Palkkio oli jotain kolme markkaa runolta.

SAIMA HARMAJA (8.5.1913 Helsinki - 21.4.1937 Helsinki)
Saima Rauha Maria Harmaja syntyi Helsingissä toukokuun 8. päivä 1913 ja kuoli huhtikuun 21. päivä 1937,vain pari viikkoa ennen 24. syntymäpäiväänsä.
Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle kortteliin U6-27-16.
Lohjan Jalassaaressa sijaitsi perheen kesähuvila "Heimo", joka oli nuoren runoilijan mielipaikka.

Valokuvia perhealbumista

Runokokoelmat

• Huhtikuu. Runoja, 1932
• Sateen jälkeen. Runoja, 1935
• Hunnutettu. Runoja, 1936
• Kaukainen maa. Runoja, 1937

Muut runojulkaisut sekä päiväkirjat

• Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa, 1938
• Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja, 1939
• Päiväkirjan lehtiä vv. 1933–37, 1942
• Valikoima runoja, 1958
• Varhainen kevät, lisälehtiä Saima Harmajan päiväkirjoista. Toim Kirsti Toppari,1977
• Palava elämä. Päiväkirjaa, kirjeitä. Toim Kirsti Toppari, 1985
• Aamusateen maa, valikoima kokoelmista Huhtikuu, Sateen jälkeen, Hunnutettu, Kaukainen maa, Jälkisatoa. Toim. Aino-Kaarina Mäkisalo, 1988
• Sydämeni soi. Valikoima runoja ja päiväkirjaotteita, 1988
• Läheisyys, 1994

Saima Harmajasta kertovia teoksia

• Saima Harmaja: legenda jo eläessään. Kaarina Helakisa, 1978
• Saima Harmaja - runoilijoista runoilijoin. Toim. Päivi Istala, WSOY 2007
• Aleksis Kivestä Saima Harmajaan, WSOY
  

Saima Harmaja -seura perustettiin Helsinkiin vuonna 2003; jäsenmäärä noin 200.

Saima Harmaja -seura

Runoja:

Taottu sydän

Tuskan ahjossa kerran suli
sydämeni kova ja hiljainen.
Sitä liekit söi, sen puhdisti tuli,
ja itse kuolema takoi sen.

Niin, elämä: aseellas raskaimmalla
lyö, iske! Enää en murtua voi.
Minun sydämeni helisee moukarin alla,
mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.

Saima Harmaja

***

Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet

liukuvat taivaalla.

Hiljaa ja lumoavasti

laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä

hiekka on väsynyt.

Tulisit aivan hiljaa,

tulisit juuri nyt -

Huhtikuu, 1932

***

Odotuksen jälkeen

Lie unta, että vielä äsken itkin

ja suvi suonissani juossut ei.

Hän tullut on, ken viikoin tuskan-pitkin

pois sydänkesän kaiken loiston vei.

Taas puhkee ruusut väreihinsä kuumiin,

kuin sylistäni puhjenneet ne ois,

vyö hieno, tulinen kun kiertyy uumiin:

sun kätes, jota torjuta ei pois!

Kaukainen maa, 1937

Lisää runotyttö Saimasta:

yle.fi

in english

kansallisbiografia

Eeva-Liisa Mannerin runoista katkelmia

Eeva-Liisa Manner (1921-1995)
(Katkelma runosta Sade avaa korvat, osastossa Leikkejä yksinäisille, kokoelmasta Tämä matka, Runoja 1956. Runo on julkaistu mm. teoksessa Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot, 1999 s.141)

Tie on jäässä, mutta puiden oksilla on
valoa,
joka lohkeaa, kilahtaen kuin jää,
pienet peilit taittavat äänen tuhannesti,
ja lintujen sirottamat laulut puhkeavat
paljailla oksilla;
jos nyt on ilta, soisin sen kestävän aina.

Eeva-Liisa Manner
(Katkelma runosta Kevään herääminen, kokoelmasta Tämä matka, Runoja 1956. Runo on julkaistu mm. teoksessa Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot, 1999 s.189)

Vuodenaikojen lähtö ja paluu,
lintujen laulu, äänien häipyminen,
aamu ja ilta, kevät ja syksy
alati hämmästyttävät minua.

Eeva-Liisa Manner
(Katkelma runosta Kirkkaat aamut kohtaavat, kokoelmasta Niin vaihtuivat vuoden ajat, Runoja 1964. Runo on julkaistu mm. teoksessa Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot, 1999 s.252)

Jos suru savuaisi,
maa peittyisi savuun.
Ja silti tämänkin surun alla
on tuli,
sydämeni palaa, eikä kulu.

Eeva-Liisa Manner
(Runo sarjasta Empiirisen minän kokemuksia, kokoelmasta Niin vaihtuivat vuoden ajat, Runoja 1964. Runo on julkaistu mm. teoksessa Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot 1999 s.265)

Jos tämä rakkaus, joka on hienojakoisinta
ja tutkimattominta kaikista aineista, nousisi ja leviäisi,
se peittäisi valtakunnan kuin tuhka.

Eeva-Liisa Manner
(Osa tekstistä Primum mobile, kokoelmasta Kirjoitettu kivi, Runoja 1966. Teksti on julkaistu mm. teoksessa Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot, 1999 s.293)

Emme ole tyytyväisiä. Emme siis myöskään kuolleita. Ja elämän luonteeseen kuuluu luoda unistaan kulttuuria.

Omia ajatuksiani muutamista runoilijoista

18.9.08
Minulle Pentti Saarikoski on ollut monella tavalla innoitusta antava runoilija. En kylläkään pitänyt koko hänen runotuotannostaan. Mutta hänen kauniit, muut kuin ns. kakkarunonsa olivat minusta hyviä. Saarikoskesta kirjoitettiin paljon siihen aikaan, kun itse olin vielä koululainen.

Mutta se, että yleensä koskaan aloin kirjoittaa runoja, johtui keskikouluaikaisesta opettajastani, äidinkielenopettaja Karangosta, joka oli neljännellä ja viidennellä luokalla opettajani Lempäälän-Vesilahden yhteiskoulussa. Hän oli jotenkin ihastuttava vanha rouva, rehtorin vaimo ja Kari ja Jorma Karangon äiti. Tuohon aikaan luin Saima Harmajan päiväkirjan ja aloin sitten itsekin kirjoittaa runoja. Jotekin Harmajan luontorunot puhuttelivat minua, huomasin osaavani itsekin kirjoittaa luontorunoja. Tuolloin keskikoulun viimeisinä vuosina aloin kirjoittaa Helsingin Sanomien Nuorten palstalle. Monia runojani julkaistiin silloin. Kirjoitin myös Nasta-nimiseen lehteen.

Muita kirjoittamisseeni vaikuttaneita runoilijoita ovat olleet varhaisempina vuosinani Saima Harmajan, Eeva-Liisa Mannerin ja Pentti Saarikosken lisäksi Paavo Haavikko ja Tulenkantajat ym. Myös italialainen Quasimodo.


Yksi tärkeimmistä minuun vaikuttaneista runoilijoista on kuitenkin Eeva-Liisa Manner.

Maailma on minun aistieni runoelma

"Torit, kiitävät autot, puut, pölyinen vihreä
saavat sävynsä minulta:
maailma on minun aistieni runoelma
ja lakkaa kun minä kuolen.
Tämä läheisyys, pitkä hetki, ihon pehmeä
tunnelma ovat vain minussa, minulle; mielle vain
tai kehä minun aistieni haaveen ympärillä.
Kun lainaan sinulta objektiivisen silmän
näen (kuin käännetyn kiikarin läpi)
miten kuljet kirkkaita katuja pitkin
kaksin, markiisien valossa,
olet kaukana, yhä kauempana, yhä
olet, mutta häipyvän pieni."
Eeva-Liisa Manner

Eeva-Liisa Manner, salanimi Anna Sember (5.12.1921 Helsinki - 7.7.1995 Tampere, haudattu Kalevankankaan hautausmaalle)

Eeva-Liisa Manner -tietokanta

Mannerin runotuotantoon kuuluu 11 alkuperäiskokoelmaa, joiden lisäksi hän kirjoitti näytelmiä, kuunnelmia ja proosaa sekä toimi kriitikkona ja esseistinä.

Kirjailijan saamat palkinnot

Valtion kirjallisuuspalkinto 1952, 1957, 1960, 1961, 1967
Valtion näytelmäkirjailijapalkinto 1968
Kääntäjäpalkinto 1975 (yhdessä Kirsi Kunnaksen kanssa)
SKS:n palkinto 1957, 1960
Aleksis Kiven palkinto 1961
Mikael Agricola-palkinto 1962
Tampereen kaupungin palkinto 1956, 1959, 1960, 1965, 1968, 1971, 1976
Hämeen läänin taidepalkinto 1972
Suomen kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 1976

Tuotantoa

Kustannusosakeyhtiö Tammin julkaisema Eeva-Liisa Manner -tuotanto

Eeva-Liisa Manner Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot. Toim. Tuula Hökka. Tammi 2008. 599 s.


Mustaa ja punaista. Runoja. (Turku) /1944/. Aura.
Kuin tuuli tai pilvi. Runoja. Porvoo 1949. WSOY.
Tyttö taivaan laiturilla. Pienoisromaani. Porvoo 1951. WSOY.
Tämä matka. Runoja. Helsinki 1956. Tammi. 5. painos. Helsinki 1963. /Tekijän korjailema laitos/
Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia, Helsinki 1957. Tammi. Proosaa.
Eros ja Psykhe,Runodraama. Helsinki 1959. Tammi.
Ruots. Eros och Psyke. Övers. av Karin Mandelstam. 1960. Radiokuunnelma.
Orfiset laulut. Helsinki 1960. Tammi. Runoja.
Oliko murhaaja enkeli? Anna September. Helsinki 1963. Tammi. Salapoliisiromaaniparodia.
Niin vaihtuivat vuoden ajat. Runoja. Helsinki 1964. Tammi.
Uuden vuoden yö. 1964-65. Komedia. Helsinki 1965. Tammi.
Kirjoitettu kivi. Runoja. Helsinki 1966. Tammi.
Toukokuun lumi. 1966-67. 3-näytöksinen näytelmä. Helsinki 1967. Tammi.
Fahrenheit 121. Runoja. Helsinki 1968. Tammi.
Jos suru savuaisi Elokuun runot ja muitakin. Helsinki 1968. Tammi.
Poltettu oranssi, Balladi sanan ja veren ansoista. Helsinki 1968. Tammi. Näytelmä.
Varjoon jäänyt unien lähde. Sokeain kuunnelmakilpailun voittanut kuunnelma. 1969. Ruots. Drömmarnas källa sjunken i skugga. Övers. av Karin Mandelstam. 1969.Radiokuunnelma.
Vuorilla sataa aina. 1970. Ruots. Det regnar alltid i bergen. Övers. av Karin Mandelstam 1971.Radiokuunnelma.
Paetkaa purret kevein purjein. Teema ja muunnelmia. Helsinki 1971. Tammi. Runoja.
Sonaatti (preparoidulle pianolle). Prologi ja 2 pienoisnäytelmää. 1971.
Varokaa, voittajat. Rajatilanteita, eli kuusikymmentä aspektia erään mestitsiperheen murhenäytelmään. Helsinki 1972. Tammi.
Varokaa voittajat. Sattumasta, välttämättömyydestä ja väkivaltaisesta kuolemasta.
Tekijän uudistama laitos. Helsinki 1976. Tammi. Ruots. Mainakes hundar. Gränslagen eller sextio aspekter på en mestizfamiljs tragedi. Övers. Th. Warburton. Borgå 1974. Schildt.
Kamala kissa. Pilakokoelma. Vanhoille lapsille laatinut. Helsinki 1976. Tammi. Runoja.
Kuolleet vedet. Sarjoja yleisista ja yksityisistä mytologioista. Helsinki 1977. Tammi. Runoja.
Runoja 1956-1977. Helsinki 1980. Tammi. Valitut runot.
Kauhukakara ja Superkissa. Kissaleikki.. Prologi ja kaksi näytöstä. Tampere 1982. Kirjayhtymä. Näytelmä.
Kamala kissa ja Katinperän lorut. Helsinki 1985. Tammi.
Santakujan Othello. Lisälehtiä keskeneräiseen murhenäytelmään - Georg Büchnerin Woyzeckiin. Georg Büchner. Woyzeck. Suomentanut Eeva-Liisa Manner. Helsinki 1987. Tammi.
Hevonen minun veljeni. Hevosrunot 1956-1976. Helsinki 1988. Tammi.
Ikäviä kirjailijoita. Helsinki 1994. TAI-teos. Esseitä.

Mustaa ja punaista
Runoja. (Turku) /1944/. Aura.

Kuin tuuli tai pilvi
Runoja. Porvoo 1949. WSOY.

Tyttö taivaan laiturilla
Pienoisromaani. Porvoo 1951. WSOY.

Tämä matka
Runoja. Helsinki 1956. Tammi. 5. painos. Helsinki 1963. /Tekijän korjailema laitos/

Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja muita harjoituksia
Helsinki 1957. Tammi. Proosaa.

Eros ja Psykhe
Runodraama. Helsinki 1959. Tammi. Ruots. Eros och Psyke. Övers. av Karin Mandelstam. 1960. Radiokuunnelma.

Orfiset laulut
Helsinki 1960. Tammi. Runoja.

Oliko murhaaja enkeli?
Anna September. Helsinki 1963. Tammi. Salapoliisiromaaniparodia.

Niin vaihtuivat vuoden ajat
Runoja. Helsinki 1964. Tammi.

Uuden vuoden yö
1964-65. Komedia. Helsinki 1965. Tammi.

Kirjoitettu kivi
Runoja. Helsinki 1966. Tammi.

Toukokuun lumi
1966-67. 3-näytöksinen näytelmä. Helsinki 1967. Tammi.

Fahrenheit 121
Runoja. Helsinki 1968. Tammi.

Jos suru savuaisi
Elokuun runot ja muitakin. Helsinki 1968. Tammi.

Poltettu oranssi
Balladi sanan ja veren ansoista. Helsinki 1968. Tammi. Näytelmä.

Varjoon jäänyt unien lähde
Sokeain kuunnelmakilpailun voittanut kuunnelma. 1969. Ruots. Drömmarnas källa sjunken i skugga. Övers. av Karin Mandelstam. 1969. Radiokuunnelma.

Vuorilla sataa aina
1970. Ruots. Det regnar alltid i bergen. Övers. av Karin Mandelstam 1971. Radiokuunnelma.

Paetkaa purret kevein purjein
Teema ja muunnelmia. Helsinki 1971. Tammi. Runoja.

Sonaatti (preparoidulle pianolle)
Prologi ja 2 pienoisnäytelmää. 1971.

Varokaa, voittajat. Rajatilanteita, eli kuusikymmentä aspektia erään mestitsiperheen murhenäytelmään
Helsinki 1972. Tammi.

Varokaa voittajat. Sattumasta, välttämättömyydestä ja väkivaltaisesta kuolemasta.
Tekijän uudistama laitos. Helsinki 1976. Tammi. Ruots. Mainakes hundar. Gränslagen eller sextio aspekter på en mestizfamiljs tragedi. Övers. Th. Warburton. Borgå 1974. Schildt.

Kamala kissa
Pilakokoelma. Vanhoille lapsille laatinut. Helsinki 1976. Tammi. Runoja.

Kuolleet vedet
Sarjoja yleisista ja yksityisistä mytologioista. Helsinki 1977. Tammi. Runoja.

Runoja 1956-1977
Helsinki 1980. Tammi. Valitut runot.

Kauhukakara ja Superkissa. Kissaleikki.
Prologi ja kaksi näytöstä. Tampere 1982. Kirjayhtymä. Näytelmä.

Kamala kissa ja Katinperän lorut
Helsinki 1985. Tammi.

Santakujan Othello
Lisälehtiä keskeneräiseen murhenäytelmään - Georg Büchnerin Woyzeckiin. Georg Büchner. Woyzeck. Suomentanut Eeva-Liisa Manner. Helsinki 1987. Tammi.

Hevonen minun veljeni
Hevosrunot 1956-1976. Helsinki 1988. Tammi.

Ikäviä kirjailijoita
Helsinki 1994. TAI-teos. Esseitä.

Selected Poems
Guildford 1997. Making Waves.

Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot.
Helsinki 1999. Tammi.

Kävelymusiikkia. Proosateokset
Helsinki 2003. Tammi.
Kirjoittamisen aika : Eeva-Liisa Mannerin kirjeitä 1963-1969 / toimittanut ja selityksin varustanut Tuula Hökkä
2006. Tammi. Kirjeitä.


Suomennoksia

Shakespearea, Hesseä ja Kafkaa.
Mikael Agricola -palkinto 1964 Oscar Parlandin romaanista Härän vuodet (Tjurens år).

Muuta

Eeva-Liisa Manner -runopalkinto on Suomen Kirjailijaliiton jakama tunnustus ansioituneille runoilijoille (1997 alkaen)
Helena Sinervo voitti Finlandia-palkinnon 2004 romaanillaan Runoilijan talossa, joka pyrkii kuvaamaan Eeva-Liisa Mannerin elämää.
Tuula Hökkä (toim.): Kirjoittamisen aika. Eeva-Liisa Mannerin kirjeitä 1963-1969, Tammi 2006
Eeva-Liisa Manner -seura perustettiin vuonna 2005. Sen puheenjohtaja on Marja-Leena Tuurna.
Kuvanveistäjä Mauno Kiviojan tekemä Mannerin pronssinen muistolaatta on Tampereella Ojakatu 1:ssä. Manner asui ko. osoiteessa vuodesta 1963 lähtien.
Eeva-Liisa Mannerin haastattelu, Ylen elävä arkisto 23.03.1968 | kesto: 6.00
Haastattelu 14.05.1985 | kesto: 4.53
Jarkko Tontin esitelmä Eeva-Liisa Manner -juhlaseminaarissa 5.12.2006: Kuolemasta ja syntymästä eli Mannermaista filosofiaa Ks. myös: Mistä meille metsä, niitty, lähde. Kirjoituksia Eeva-Liisa Mannerista. Toim. Tuula Hökkä & Jarkko Tontti. ntamo 2008.

Pentti Saarikoski

Otavan ilmoittamia

Henkilötietoja

Pentti Ilmari Saarikoski syntyi 2.9.1937 Impilahdella ja kuoli 24.8.1983 Joensuussa.

Tässä linkissä ovat seuraavat

Pentti Saarikosken runot:

1. Aineksia elegiaan(1958)
2. Portugalin kuu(1961)
3. Kuljen missä kuljen (osa) 1965
4. Hämärän tanssit (otteita)1983

Työnsin lapsenrattaita, ratkoin ongelmaa jota Claude Simon
sanoo
kirjailijan ainoaksi ammatilliseksi
ongelmaksi, miten kirjoittaa,
kahvi kiehuu, lapsi huutaa seinän takana,
jatkan,
hyvin vähän esineitä,
tai hyvin paljon.

Katkelma runosta ”kuljen missä kuljen”
(Pentti Saarikoski 1965)


Tämän kaiken hän kirjoitti:
Runoja, 1958, runoja, Otava
Toisia runoja, 1958, runoja, Otava
Runot ja Hipponaksin runot, 1959, runoja, Otava
Nenän pakinoita, 1960, Otava
Maailmasta, 1961, runoja, Otava
Mitä tapahtuu todella?, 1962, runoja, Otava
Ovat muistojemme lehdet kuolleet,1964, romaani, Otava
Runoja 1958 -1962, 1964, kootut runot, Otava
Kuljen missä kuljen, 1965, runoja, Otava
Punaiset liput, 1966, pamfletti, Weilin + Göös
Laulu laululta pois, 1966, runoja, Otava
Ääneen, 1966, runoja, Piccolo
Aika Prahassa, 1967, proosaa, Otava
En soisi sen päättyvän, 1968, runoja, Otava
Kirje vaimolleni, 1968, proosaa, Otava
Katselen Stalinin pään yli ulos, 1969, runoja, Otava
Onnenaika, 1971, runoja, Otava
Alue, 1973, runoja, Otava
Eino Leino, legenda jo eläessään, 1974, henkilökuva, WSOY
Valitut runot, 1974, Otava
Ja meille jäi kiireetön ilta / Kvällen gör sig ingen brådska, 1975,
runoja yhdessä Mia Bernerin kanssa, Otava
Ihmisen ääni, tunnustuskirja, 1976, WSOY
Tanssilattia vuorella, 1977, runoelma, Otava
Tähänastiset runot, 1978, kootut runot, Otava
Tanssiinkutsu, 1980, runoja, Otava
Asiaa tai ei, 1980, proosaa, Otava
Euroopan reuna, 1982, proosaa, Otava
Hämärän tanssit, 1983, runoja, Otava
Nuoruuden päiväkirjat, 1984, (toim. Pekka Tarkka), Otava
Köyhyyden filosofia, 1986, kuunnelmia, Otava
Nuoruuden runot, kreikkalainen kausi 1958–1959, toim. Pekka
Tarkka, 1994, Otava
Tiarnia-sarja ja muut Ruotsin kauden runot, 1996
Ääneen, samoissa kansissa nuoruuden runoista koostettu
cd-runoäänite ja kirja, lausujana Martti
Mäkelä, 1997
Prahan päiväkirjat, 1998, otava
Juomarin päiväkirja, 1999, Otava
Toipilaan päiväkirjat, 2001, Otava

Runot 61–66 (Sisältää läpimurtoteokset)
Toimittaneet H. K. Riikonen ja Janna Kantola

350 sivua / 167 x 200 mm / 82.2978-951-1-22600-0 Julkaisuaika 4 / 2008

Palkinnot

Valtion kirjallisuuspalkinto 1963, 1966, 1970, 1973, 1981 ja 1982
Kalevi Jäntin palkinto 1959
Kariston proosapalkinto 1961
Tammen kääntäjäpalkinto 1962
Kirjailijaliiton palkinto 1963
Mikael Agricolan palkinto 1966
Aleksis Kiven palkinto 1974
Otavan kääntäjäpalkinto 1970

Poimintoja suomennoksista (Otavan antamat tiedot)

Antiikin runoutta ja draamaa. Suomennoksia vuosilta 1958–1981, toimittanut H. K. Riikonen, 2002, Otava

Seuraavien kreikkalaisten teoksia:
Homeros, Herakleitos, Sapfo, Euripides, Platon, Ksenofon, Aristoteles, Theofristo

Englannin ja Amerikan kirjallisuutta:
James Joyce, Henry Miller, J.D. Salinger, Saul Bellow, Philip Roth, Allen Ginsberg

Skandinavian kirjallisuutta:
Henrik Ibsen, Gunnar Ekelöf, Göran Sonneri Italian kirjallisuutta: Italo Calvino

Käännöksiä Saarikosken tuotannosta (Otavan mukaan)

Aika Prahassa, Kirje vaimolleni, Onnenaika, Raben & Sjögren, Ruotsi

Katselen Stalinin pää yli ulos, Gyldendal, Norja

Katselen Stalinin pää yli ulos, Raben & Sjögren, Ruotsi

Tanssilattia vuorella, Bonnier, Ruotsi

Jäi meille kiireetön aika, Författarförlag, Ruotsi / Otava, ruotsal.laitos

Alue, Tiden, Ruotsi

Poems 1958-1980, runovalikoima, englanti, The Toothpaste

Press/Iowa 1983, käänt. Anselm Hollo

Asiaa tai ei (Angeläget eller ej), 1984, Raben & Sjögren, Ruotsi

Asiaa tai ei (On voi ei ole), 1985, Perioodika, Loomingu, Eesti

Euroopan reuna (Euroopa serval), 1985, Perioodika, Loomingu, Eesti

Nuoruuden päiväkirjat (Ungdomsdagbok), 1987, Raben & Sjögren, Ruotsi, käänt. Anna-Liisa
Sahlström

Runovalikoima, 1987, Yakinfos, Kreikka

Dances of the Obscure (Hämärän tanssit), englanti,

Logridge-Rhodes/Colorado, USA 1987, käänt.
Michael Cole ja Karen Kimball

Hämärä tantsud, runovalikoima, eesti, Eesti Raamat 1989, käänt. Joel Sang, Paul-Eerik Rummo ja Debora Vaarandi

Det yderste Europa (Euroopan reuna), tanska, Gyldendal 1991,
käänt. Torben Bach Nielsen


Useita runovalikoimia eri maissa ja yksittäisiä runoja antologioissa mm. seuraavilla kielillä: ruotsi, englanti, norja, ranska, saksa,unkari, venäjä, espanja ja eesti.

Saarikoskesta kirjoitettua
Pekka Tarkka: Pentti Saarikoski: vuodet 1964-1983, Otava 2003
Tarkan Pentti Saarikoski I–II sisältää 1340 sivua.

Yrjö Hosiaisluoman elämäkertateos Euroopan reunalla, kosken korvalla, Jumalten narri Pentti Saarikoski, Like 1998

Ääninäytteitä

Saarikoski kertoo kirjastaan Ovat muistojemme lehdet kuolleet

28.02.1965 | kesto: 9.19

Runoudesta yleensä

12.9.08
Tässä blogissa kirjoitan kaikenlaista kaikenlaisesta runoudesta. You Tubesta voi katsoa mm. Pentti Saarikosken ja Eino Leinon runoihin sävellettyjä lauluja. Ohessa muutama video. Listaan niitä lisää vähitellen.

Muksut laulavat Saarikosken tekstiä:

Minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kalliota ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa,
joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni,
joka on veistetty ja sinua

Saarikoski pakinoi nimimerkillä Nenä Ylioppilaslehteen, Uuteen Suomeen ja Kansan Uutisiin. Hän oli sotien jälkeisen Suomen merkittävimpiä kirjailijoita. Hän julkaisi useita runokirjoja 50-luvulta lähtien kuolemaansa saakka. Saarikoski myös suomensi useita kirjoja, kuten Homeroksen Odysseian, Aristoteleen Runousopin, James Joycen Odysseuksen jaJ.D. Salingerin romaanin Sieppari Ruispellossa sekä suuren määrän merkittävää aikalaisproosaa etenkin englannin kielestä (Saul Bellow jne.).

Saarikosk pakinoi nimimerkillä Nenä Ylioppilaslehteen, Uuteen Suomeen ja Kansan Uutisiin. Pakinat ivasivat kirkkoa, armeijaa, politiikkaa ja kaikenlaista konservatiivisuutta. Saarikoski parodioi taitavasti virallisen Suomen juhlavaa kapulakieltä.

Henkilönä Saarikoski oli jo ennen termin tutuksi tulemista "julkkis", jonka tekemisiä seurattiin ja joka kertoi mielellään asioistaan lehdille. Sekä hänen henkilöönsä että tuotantoonsa vaikutti rankka alkoholin käyttö, mutta Tiarnia-sarjassa hän suoritti vielä lyyrisen nousun, joka herätti hämmästystä ja ihastusta.

Saarikosken hauta on Heinävedellä Valamon luostarissa. Tuula-Liina Varis, yksi vaimoista on julkaissut muistelmateoksen Kilpikonna ja olkimarsalkka (1994).

Tuotanto

Runous:

• Runoja (1958)
• Toisia runoja(1958)
• Runot ja Hipponaksin runot (1959)
• Maailmasta (1961)
• Mitä tapahtuu todella? (196)
• Kuljen missä kuljen (1965)
• Ääneen (1966)
• Laulu laululta pois (1968)
• En soisi sen päättyvän (196)
• Katselen Stalinin pään yli ulos (1969)
• Onnen aika (1970)
• Alue (1973)
• Eino Leino (runomuotoinen tutkielma) (1974)
• Ja meille jäi kiireetön ilta (yhdessä Mia Bernerin kanssa) (1975)
• Tiarnia-trilogia:
  • Tanssilattia vuorella (1977)
  • Tanssiinkutsu (1980)
  • Hämärän tanssit (1983)

Proosateokset

• Ovat muistojemme lehdet kuolleet (1964)
• Aika Prahassa (1967)
• Kirje vaimolleni (1968)
• Asiaa tai ei (1980)
• Euroopan reuna kineettinen kuva (1983)

Käännökset

• James Joyce: Odysseus (Ulysses)
• J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa
  
• Henry Miller: Kravunkääntöpiiri
  
• Antti Jalava: Asfalttikukka
• Saarikosken antiikin suomennokset
  • Homeros: Odysseia (1972)
  • Aristoteles: Runousoppi
  • Euripides: Herakles
    
  • Herakleitos: Yksi ja sama
    
  • Ksenofon: Sokrates
    
  • Sapfo: Iltatähti, häälaulu
    
  • Theofrastos: Luonteita
    

Muuta Saarikoskeen liittyvää kirjallisuutta

• Pekka Tarkka (toim.): "Nuoruuden päiväkirjat", 1984.
• Pekka Tarkka (toim.): "Juomarin päiväkirjat", Otava, 1999.
• Pekka Tarkka: Pentti Saarikoski (I 2002, II 2004)
• Janna Kantola: Tanssi yöhön, pimeään (väitöskirja gnostlaisista teemoista Saarikosken myöhäistuotannossa) (1998)
• Yrjö Hosiaisluoma: "Euroopan reunalla, kosken korvalla", Like, 1998.
• Mia Berner (toim.): "Din Pentti – Urval av Pentti Saarikoskis brev till sin sista hustru", Rabén & Sjögren, Kristianstad (ilmestymisvuosi ?)