Varmaan Saima Harmaja on ollut monen minun ikäiseni ja minua vanhemman naisihmisen tyttöiän tärkeimpiä runoilijatuttavuuksia. Luin hänen päiväkirjojaan joskus oppikoulun neljännellä tai viidennellä luokalla, jolloin äidinkielenopettajanani Lempäälän-Vesilahden yhteiskoulussa oli rouva Karanko. Sekä Saima Harmaja että äidinkielenopettajani saivat minut innostumaan runoudesta.
Tuon ajan runojani julkaistiin Helsingin Sanomien nuorten osastossa. Käytin mm. nimimerkkiä Marjo-Hellevi. Pitäisi joskus mennä Yliopiston kirjastoon kaivelemaan Hesarin arkistoja. En enää itsekään muista, miten paljon noita silloisia lapsellisia runojani julkaistiin. Palkkio oli jotain kolme markkaa runolta.
SAIMA HARMAJA (8.5.1913 Helsinki - 21.4.1937 Helsinki)
Saima Rauha Maria Harmaja syntyi Helsingissä toukokuun 8. päivä 1913 ja kuoli huhtikuun 21. päivä 1937,vain pari viikkoa ennen 24. syntymäpäiväänsä.
Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle kortteliin U6-27-16.
Lohjan Jalassaaressa sijaitsi perheen kesähuvila "Heimo", joka oli nuoren runoilijan mielipaikka.
Runokokoelmat
- Huhtikuu. Runoja, 1932
- Sateen jälkeen. Runoja, 1935
- Hunnutettu. Runoja, 1936
- Kaukainen maa. Runoja, 1937
- Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa, 1938
- Elämän auetessa. Koulutytön päiväkirjoja, 1939
- Päiväkirjan lehtiä vv. 1933–37, 1942
- Valikoima runoja, 1958
- Varhainen kevät, lisälehtiä Saima Harmajan päiväkirjoista. Toim Kirsti Toppari,1977
- Palava elämä. Päiväkirjaa, kirjeitä. Toim Kirsti Toppari, 1985
- Aamusateen maa, valikoima kokoelmista Huhtikuu, Sateen jälkeen, Hunnutettu, Kaukainen maa, Jälkisatoa. Toim. Aino-Kaarina Mäkisalo, 1988
- Sydämeni soi. Valikoima runoja ja päiväkirjaotteita, 1988
- Läheisyys, 1994
- Saima Harmaja: legenda jo eläessään. Kaarina Helakisa, 1978
- Saima Harmaja - runoilijoista runoilijoin. Toim. Päivi Istala, WSOY 2007
- Aleksis Kivestä Saima Harmajaan, WSOY
Saima Harmaja -seura perustettiin Helsinkiin vuonna 2003; jäsenmäärä noin 200.
Taottu sydän
Tuskan ahjossa kerran suli
sydämeni kova ja hiljainen.
Sitä liekit söi, sen puhdisti tuli,
ja itse kuolema takoi sen.
Niin, elämä: aseellas raskaimmalla
lyö, iske! Enää en murtua voi.
Minun sydämeni helisee moukarin alla,
mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.
Saima Harmaja
***
Rannalla
Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt -
Huhtikuu, 1932
***
Odotuksen jälkeen
Lie unta, että vielä äsken itkin
ja suvi suonissani juossut ei.
Hän tullut on, ken viikoin tuskan-pitkin
pois sydänkesän kaiken loiston vei.
Taas puhkee ruusut väreihinsä kuumiin,
kuin sylistäni puhjenneet ne ois,
vyö hieno, tulinen kun kiertyy uumiin:
sun kätes, jota torjuta ei pois!
Kaukainen maa, 1937
Lisää runotyttö Saimasta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti