Taiteidenyö 2008

Koottu Youtuben runovideopätkistä:

Rakkausrunot.fi Taiteidenyössä 2008


Pratun runoja - lausujana Vipero


Ipin runoja taiteidenyössä by Terry


Godis ~ "Me olemme yhdessä kauniita"


Kizzi


Mare ~ "Aarrekätkö"


Samuel J. Hackley ~ "Ilta kaupungissa, jota ei ole ollut"


Mandella ~ "Ilman reikiä ei olisi valoa"

Veijo Meri: Mielen lähtölaskenta ym.

Veijo Meri on kirjoittanut kahdeksan runokirjaa. Katsoin Wikipediasta. Siellä tosin on selvä virhe: Kolme runokirjaa on merkitty proosan puolelle. Siksikö muka, että niissä on ns.proosarunoja, siis suorasanaisia ja niitäkin vain osa?

En tiennyt, että Veijo Meri on kirjoittanut niin monta runokirjaa. En kai ole kunnolla koskaan tutustunut hänen runoihinsa.

Sattumalta käteeni osui tänään Otavan 1976 julkaisema Veijo Meren runokokoelma "Mielen lähtölaskenta". Etten sanoisi omituinen runokirja. Tai oikeastaan se on tavallinen, siis tavallisen omituinen kuten useat runokirjat yleensäkin.

Tästä runosta pidän. Siinä on onnistuttu tavoittamaan jotain syksystä:

"Linnut keveät etelään
täältä lähtevät.
Suoraan lentävät lähimpään
yöhön lepäämään.

Tielle lintujen liihottaa
lehtiparvikin,
mutta kesken se putoaa
heti puiden taa.

Haapain, koivujen verkkoihin,
rysiin pensaitten
putoavat jo valkoisin
siivin pilvetkin."
Veijo Meri

Tämä runokokoelma sai minut kiinnostumaan Veijo Merestä. Jos mahdollista, yritän saada käsiini hänen muutkin runokirjansa.

Veijo Meri/Wikipedia

Järkyttävin tämän kokoelman runoista on "Sammuttamaton kalkki". Sota-ajat palauttaa mieleen sota-ajat elämättömällekin runo "Tuulin varoituslaulu ystävättärelle", sillä monia saksalaisten äpärälapsia jäi Suomeen itkemään. Itse en paljon noista jutuista tiedä, mutta muistan nähneeni valokuvan saksalaisten heiloista, joilta oli hiukset leikattu tms.

Myös Jokisen lauluja löytyy tästä lukemastani runokirjasta.

Lisää Veijo Merestä
Veijo Meri/Otava
Veijo Meri/Kansallisbiografia


"Runossa voi sanoa mitä tahansa, vaikka kuinka kaunista tai kauheata. Runon ulottuvuudet ovat paljon suuremmat kuin proosan. Runon lyhyt ja tiukka muoto pitävät kuitenkin pirut ja enkelit kurissa. ----- Runoissa luettavuus perustuu odottamattomaan tapahtumaan, kuin mentäisiin jatkuvasti mutkikkaassa käytävässä. Syötän lukijaa koko ajan kolmella lusikalla, jotta se tulisi kylläiseksi. Sama pätee sekä runoihini että proosaani."(Veijo Meri sanonut lehtihaastattelussa)

Veijo Meren runoja:

Elämäsi pidentäminen

Ainoa tapa pidentää elämää

on matkustaa viikoksi

Moskovaan, Roomaan tai

Tukholmaan tai väärään

vuodenaikaan kesämökille.

Se tuntuu kuukaudella

silloin ja sen jälkeen.

Puoli vuotta on jo liian

pitkä aika olla tapaamatta

lemmittyäsi. Ei hän enää

uusiudu vanhenemallakaan.

Joku toinen, et sinä törttö,

sytytti hänet toistamiseen tuleen.

Se näkyy ohitsesi

niin kuin kaikki muukin mikä

sinulla nyt on takana.

Kevät kuin aamu, 1987

Päivä kerrallaan

Kun on enää yksi päivä

kerrallaan, ei se ole

lyhyt eikä pitkä,

kello on pelkkä lelu,

hauska katsoa kuin

kissanpojan naama,

kun se alkaa aivastella.

On ilta aamua ja

aamu iltaa jo.

Yö on musta punnus,

kuudenkymmenen kilon,

yhtä elämää painavampi.

On lattialla vaaka

pitkällään, mahdollisimman

kevyesti. Kuunvalo

levitti kirkkaat matot

tummempien päälle.

Lasiankeriaat, 1990

Katso video Veijo Merestä
Kuuntele haastattelu/radio
Veijo Meri kertoo kirjoittamisesta/video

Veijo Meri signeeraa/huonolaatuinen video (youtube)

Pii-runokilpailussa voitto Jyväskylään

Paras piiruno on valittu

Tiede-lehti (7/2008, s. 57) julisti kesällä kilpailun runosta, joka auttaa muistamaan piin 20-30 ensimmäistä desimaalia. Vastauksia tuli parikymmentä.
"Periaatteena oli, että kunkin sanan kirjainten määrä vastaa yhtä numeroa."
Toimituksen raati valitsi voittajaksi tämän 30 desimaalia (3,141592653589793238462643383279) kattavan runon, jonka lähetti Pasi Lehtola Jyväskylästä:

Kuvassa on juliste ja kuva on Tiede-lehdestä.

"Pii, r sekä A iltaa istumassa
ei tullut vielä ole neliö
Juttunsa kiertävät taaskin ympyrässä
Oli se eri näköinen eliö
pyöreä ja pullea koko ala
Voi mahdaton työ on ympyrän neliöinti"

Lisää runoja piin muistamiseen:

Tiede-lehti

Runoilijan muistolle

Paavo Haavikko In Memoriam

Paavo Haavikko oli runoilija, joka merkitsi minulle varsinkin lukioluokilla todella paljon.Olen myös joskus,luultavasti 1960-luvulla kirjoittanut hänelle omistamani runon.

Ajatella, Paavo Haavikko kuoli 6.10.08, siis viime maanantaina. Tietämättä hänen kuolemastaan kirjoitin blogiini tiistaina 7.10.08:

Tulee mieleen kauan sitten kirjoittamani runo, jonka kirjoitin ns. Paavo Haavikko -kautenani. Lukiovuosinani paavo haavikko, - siis näin kirjoitettuna, silloin kaikki kirjoitettiin pienellä kirjaimella, se oli sen ajan muoti-ilmiö, oli yksi mielirunoilijoistani.

omistettu haavikolle
puista puhuminen
edellyttää
graafista ajattelua:
jokunen oksa
taivasta vasten

Marja-Leenan blogi (katso 7.10.08)

Vasta tänään luin netistä, että Paavo Haavikko on kuollut. Hän oli syntynyt 25.1.1931.



Paavo Haavikon runoteokset

• Tiet etäisyyksiin. WSOY, 1951.
• Tuuliöinä. Otava, 1953.
• Synnyinmaa. Otava, 1955.
• Lehdet lehtiä. Otava, 1958.
• Talvipalatsi. Otava, 1959.
• Puut, kaikki heidän vihreytensä. Otava, 1966.
• Puhua, vastata, opettaa. Otava, 1972.
  
• Runoja matkalta salmen ylitse. Otava, 1973.
  
• Viisi sarjaa nopeasti virtaavasta elämästä. Arthouse, 1987.
  
• Toukokuu, ikuinen. Arthouse, 1988.
  
• Rakkaudesta ja kuolemasta. Arthouse, 1989.
  
• Puiden ylivertaisuudesta. Art House, 1993.
  
• Talvirunoja. Art House, 1990.
  
• Prosperon runot. Art House, 2001.

Minulle hänen kirjoittamistaan runokirjoista merkittävin on ollut Puut, kaikki heidän vihreytensä. Otava, 1966

Paavo Haavikon runoja :

Joskus on lähdettävä ja oltava valmis

ja sidottava paperinsa yhteen

vietäviksi ullakolle tilikirjojen joukkoon,

joskus on lähdettävä ja jätettävä askeleet käytäviin,

ja kuljettava läpi huoneitten muistamatta.

Puhutaan monista muutoksista,

mutta tämän ainoan haluaisin väistää

ja alkaa pitkän matkan menneisyyttä kohti,

hyödyttömiin päiviin,

jolloin suuret kukat paleltuvat pengermällä

ja kallis puunhakkaaja palkataan kantoa lohkomaan.

ja palata viileydessä autioihin taloihin,

joissa tavarat on koottu epätavallisiin paikkoihin,

mutta moni päivä ennallaan ja entisten kaltainen.

Tiet etäisyyksiin (1951)

Pimeys odottaa. Vieras odottaa.

Kartoittamattomien ulottuvaisuuksien merellä

maailmalla maailmojen veroisella

haaksirikkoudun muita maailmoja vastaan.

Mustat vaunut tulevat. Seudut kukkivat sumuun.

Minuun Jumalat vajoavat. Minuun hiljaisuudet vaikenevat.

Tiet eläisyyksiin (1951)

Mihin me lopumme mihin me lopumme

niin kuin väsyneet eläimet

armon laaksoihin

ilman jumalaa ilman jumalia

mistä me tulemme meren ilosta

niin kuin meri ensin tuli

olematta meri kenenkään kutsumana

meren ilosta meren ilosta.

Tuuliöinä (1953 )

Lapset saavat nämä kasvoni, itse minä ryhdyn maaksi

ja käyn siitä kasvamaan,

kun runoista lakkaan,

mutta miten silloin käy hengityksen,

miten saatan iloita enää kun siat lakkaavat sorkkia versomasta,

kellastumasta parsa,

käy kiireeksi,

oi juuri tässä kohtaa minua varoittaa isoisäni kohtalo,

hän viivytteli,

vetäytyi vanhuudenlepoon neljänneljättä vanhana

(mikä on myöhäistä),

oi pelkästään tuulen vaaliminen vaatii miehensä kokonaan

aamusta iltaan saakka ja yöllä,

oi lepoon täysi asettuminen vaatii voimat kaikki:

ei jumaliin jalkaisin mennä.

Synnyinmaa (1955 )

Mistä ääni meissä tulee? Mitä on silmissä?

Puhe virtaa virtaavassa maailmassa,

puhe virtaa virtaavassa maailmassa

ja sinun täytyy itse tietää miltei kaikki.

Lehdet lehtiä (1958 )

Sillat voitetaan
kulkemalla niitten ylitse.
Jokainen paluu on tappio.
Jokainen lähtö on voitto paluusta.
Runoilija,
paperit on kirjoitettava loppuun.

Tiet etäisyyksiin (1951)

Mihin me lopumme mihin me lopumme

niin kuin väsyneet eläimet

armon laaksoihin

ilman jumalaa ilman jumalia

mistä me tulemme meren ilosta

niin kuin meri ensin tuli

olematta meri kenenkään kutsumatta

meren ilosta meren ilosta.

Elämän kirjurit, kirjoittakaa (1953).

Eino Leino

Joskus keskikouluaikoina löysin Eino Leinon. Hänen runonsa puhettelivat ja tekivät minuun niin voimakkaan vaikutuksen, että pidän ehkä eniten juuri hänen runoistaan, jos puhutaan vanhemmasta suomalaisesta runoudesta, jos ei oteta lukuun muutamia Aleksis Kiven runoja.

Eino Leino syntyi 6.7.1878 Paltamossa ja kuoli 10.1.1926 Tuusulassa. Hänen oikea nimensä oli Armas Einar (Eino) Leopold Lönnbohm. Eräät tuunetuimmista runoistaan hän kirjoitti tuskin 20 vuotiaana. "Elegia" on kokoelmasta Halla, julkaisuvuosi 1908. "Nocturne" on kirjoitettu ensimmäiselle vaimolle, Freya Schoulzille helkavirsikesänä 1903. häntä pidettiin aikansa ihmelapsena. Eino Leino julkaisi esikoiskokoelmansa Maaliskuun lauluja 18-vuotiaana 1896.

Hän käytti seuraavia nimimerkkejä: Vilkastus, Mikko, Teemu, Kanttori Sepeteus.

Ammatti: Kirjailija, lehtimies
Koulutus: Ylioppilas
Palkinnot:
Valtion kirjallisuuspalkinto 1899, 1900, 1902, 1904, 1907, 1908, 1911–1912, 1915–1918, 1920

Vaalin valta (1908)

"Muilla olkoon vaalin valta,
mull` ei ollut milloinkaan;
kuljin yltä taikka alta,
itseäni täytin vaan;
minkä tein, mun tehdä täytyi,
mit` en tehnyt, voinut en;
vihdoin ilta hämärtyi,
lankes hetki hiljainen.
Pankaa patsas haudalleni,
kiveen tämä kirjoitus:
`Synkkä niinkuin sydämeni
oli mulle sallimus.
Itse iskin piistä tulta,
sytyin, hehkuin tuokion,
paroi paras laulu multa,
tässä tuhka tumma on.`"
Eino Leino

Runous

* Maaliskuun lauluja (Otava 1896)
* Tarina suuresta tammesta y.m. runoja (WSOY 1896)
* Yökehrääjä (Otava 1897)
* Sata ja yksi laulua (Otava 1898)
- Hymyilevä Apollo Sata ja yksi laulua laulua, v. 1898 (linkki 2)
* Tuonelan joutsen (näytelmäruno, Otava 1898)
* Ajan aalloilta (WSOY 1899)
* Hiihtäjän virsiä (Otava 1900)
* Kivesjärviläiset (kertova runoelma, Otava 1901)
* Pyhä kevät (Otava 1901)
* Kangastuksia (Otava 1902)
* Helkavirsiä (Otava 1903)
* Simo Hurtta. Runoja isonvihan ajoilta (Otava 1904)
* Talvi-yö (Otava 1905)
* Turjan loihtu (näytelmäruno, Emil Vainio, 1907)
* Halla (Otava 1908)
* Tähtitarha (Kirja 1912)
* Painuva päivä (Kirja, 1914)
* Elämän koreus (Kirja 1915)
* Helkavirsiä. Toinen sarja. (Otava 1916)
* Karjalan kuningas (runonäytelmä, Kirja 1917)
* Leirivalkeat (Kirja 1917)
* Vapauden kirja (runovalikoima, Kirja 1918)
* Bellerophon (runotarina, Ahj, 1919)
* Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja. Nil nisi mors. (Ahjo 1919)
* Lemmen lauluja (runovalikoima, Kirja 1919)
* Simo Hurtta. Runoja isonvihan ajoilta, toinen sarja (Otava 1919)
* Ajatar. Tietovirsiä (Otava 1920)
* Kodin kukka ja uhrikuusi (runotarina, Ahjo 1920)
* Syreenien kukkiessa (Minerva 1920)
* Vanha pappi (kertomaruno, Otava 1921)
* Pajarin poika. Karjalaisia kansantaruja. (Otava 1922)
* Puolan paanit. Karjalaisia kansantaruja. (Otava 1922)
* Helkavirsiä 1–2 (yhteislaitos, Otava 1924)
* Shemeikan murhe. Uusia runoja. (Gummerus 1924)

http://www.recmusic.org/lieder/l/eleino/

Eino Leinon runoja

Elegia

Elegia

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.

Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.

Turhaan, ei turhaan tartun ma hetkehen kiini;

riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.

Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.

Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?

Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.

Tiedän ma: rauha on mullassa suotu.

Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,

pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,

jää punajuova; kauneuden voimaton kaipuu.

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.

Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.

Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,

haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin.

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!

Liikako lienee pantukin paatinen taakka?

Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?

Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,

katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?

Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?

Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.

Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.

Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.

Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

Eino Leino

Nuori Vesa-Matti Loiri laulaa Lapin kesästä

ja tässä hieman kypsyneempänä

Lapin kesä

Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuot' olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä on niin monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa

Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen.

On vastaus vain yksi: Lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu.

Mut pitkä vain on talven valta. Hetken
tääll' aatteet levähtää kuin lennostaan,
kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen Lapinmaan.

Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!

Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.

Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

Eino Leino

Vesa-Matti Loiri laulaa Nockturnen

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

Nocturne - translated by Aina Swan Cutler

I hear the evening cornbird calling.

Moonlight floods the fields of tasseled grain.

Wood smoke, drifting veils the distant valleys.

Summer evening's joy is here for me.

I'm not happy yet no sorrow shakes me,

but the dark woods stillness I would welcome.

Rosy clouds through which the day is falling,

sleepy breezes from the blue gray mountains,

shodows on the water, meadow flowers...

out of these my heart's own song I'll make!

I will sing it, summer hay-sweet maiden,

sing to you my deep serenity,

my own faith that sounds a swelling music,

oak-leaf garland ever fresh and green.

I'll no longer chase the will-o-wisp.

Happiness is here in my own keeping.

Day by day, life's circle narrows, closes.

Time stands still now ... weather cocks all sleeping.

Here before me lies a shadowy way

leading to a strange, an unknown place.

Eino Leino

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Eino Leino-

Muutamia runovideoita. Lausujana sunäitis

Pablo Neruda: Nouse syntymään kanssani, veli


Laura Latvala: Ei murhelauluja

P. Mustapää

Minulle on lapsuudessani tullut läheiseksi tämä runo:

Sininen uni

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin Nukku-Matti nousee ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä siniset tossut ja niillä se sipsuttaa,
se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

On sillä uninen takki ja sininen, uninen vyö
ja unista jäätelön palaa se pienillä hampailla syö.
On sillä sininen auto ja se auto se hyrrää näin:
surrur, surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.

Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan
ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan.
Ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.
Surrur, surrur ja sinne on sininen, uninen tie.

Ja siellä on kultainen metsä ja metsässä kultainen puu
ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu.
Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa,
se laulaa unisen laulun: la la lal lala lallal laa

Säveltäjä: Tapio Rautavaara
Sanat: P.Mustapää (Martti Haavio)

Sen on kirjoittanut runoilija P. Mustapää eli akateemikko Martti Haavio.Sen sävelsi 1950-luvulla Tapio Rautavaara ja hänen esittämänään laulelmasta tuli hyvin tunnettu.

Martti Haavio syntyi Temmeksessä vuonna 1899 ja kuoli 1973.
Martti Haavio avioitui v. 1929 kriitikko ja kansantieteilijä Elsa Enäjärven kanssa. Heille syntyi viisi lasta. Elsa-vaimon kanssa Haavio julkaisi useita kansanrunoutta käsitteleviä kirjoja. Elsa Haavio menehtyi syöpään vuonna 1951. Noin kymmenen vuotta myöhemmin Martti Haavio avioitui uudelleen runoilija ja kääntäjä Aale Tynnin kanssa.

Martti Haavio ei julkaissut runoja omalla nimellään vaan nimimerkillä P.Mustapää. Nimen hän keksi käydessään ensimmäisen kerran Virossa. Toompean mäellä on Mustapäiden talona tunnettu rakennus. Olavi Paavolainen paljasti, kuka on tuon nimimerkin takana. Haavio teki varsinaisen elämäntyönsä kansanrunouden tutkijana.

Edit: Katso Anonyymin kommentti. Siis tieto Toompen mäestä on virheellinen?

Äänirunoa Ylen Radio 1:ssä

Lainaan tässä Ylen Radio:n1 sivulta suoraan:

Ääniversumi

"Maanantaisin klo 23.00 - 24.00

Ääniversumin ohjelmia voidaan kutsua radiofoniseksi taiteeksi, akustisiksi teoksiksi tai ääni-ilmaisuksi.
(Yleinen)

"Ääniversumi venyttää korvia YLE Radio 1:ssä joka maanantai-ilta.

Tomomi Adachi hakee 29.9.08 ohjelmassa ääni-ilmaisun ulottuvuuksia ohjelmassa , joka on äänirunouden ja esittävän äänitaiteen kansainvälisesti tunnetuimpia persoonallisuuksia tällä hetkellä. Adachi esittää monipuolisia improvisaatioita omalla äänellään, manipuloituna ja ilman. Tyyli vaihtelee herkästä äännähtelystä rajuun, pidäkkeettömään menoon.

---

Kirsikankukkia ja materialismia.

29.9.2008 klo 23:00 Kesto 00:56:04

Tomomi Adachi on äänirunouden ja esittävän äänitaiteen kansainvälisesti tunnetuimpia persoonallisuuksia tällä hetkellä. Tyyli vaihtelee herkästä äännähtelystä rajuun, pidäkkeettömään menoon. Toisaalta hän kierrättää äänensä itse rakentamiensa äänenmuokkauslaitteiden läpi, jolloin lopputulos on avaruus ? tai scifi-ääntä. Toinen Adachin lajeista on elektroninen musiikki, tämäkin omatekoisilla sähkösoittimilla. Adachin mielestä hyvässä taiteessa on mukana huumoria. Ohjelmassa kuullaan eri puolia hänen ohjelmistostaan. Adachi kävi Ääniversumin studiossa lyhyellä Suomen vierailullaan."
» Kuuntele

http://www.yle.fi/radiosoitin/index.php?category=85&clip=62026

"Akustista ja vuosisadan vaihteen musiikkia.

15.9.2008 klo 23:10 Kesto 00:43:58

Ääniruno-ohjelma, jossa Leevi Lehto esittää Eino Leinon, Otto Mannisen, Charles Bernsteinin, Lars Mikael Raattamaan, John Keatsin ja omia runojaan.
» Kuuntele

Kehräyksiä
- Sävellettyjä rakkausrunoja

: Ääniversumi

Lähetetty 23.6.2008. Nyt netissä.

Kehräyksiä kuultiin ja nähtiin alunperin helmikuussa Galleria Forum Boxissa Helsingissä, ja Ääniversumissa kuullaan nyt radiolle nauhoitettu versio. Teoksen esittää yhtye Vekset eli Jarmo Julkunen, Mikko Perkola ja Yrjänä Sauros. Aluksi tuottaja Mikko Ahonen jututtaa Yrjänä Saurosta."

Sketsi miehestä, joka oli olevinaan runoilija